Suomalaisten edunvalvojien, yritysten ja poliitikkojen kannattaa näinä päivinä olla erityisen hereillä. Komissio valmistelee parhaillaan EU:n viiden vuoden työohjelmaa ja jäsenmaiden johtajien on määrä hyväksyä juhannusaattona Eurooppa-neuvostossa unionin strategiset prioriteetit vuoteen 2024 asti. Kun ensimmäiset näiden suuntaviivojen pohjalta laadittavat esitykset alkavat tippua ulos komissiosta, ollaan vaikuttamisessa jo myöhässä. Uudella komissiolla on tuhannen taalan paikka toimia eri tavalla kuin edeltäjänsä: uusien lainsäädäntöesitysten ja sääntelyn sijaan voitaisi lähteä liikkeelle siitä, mitä meidän ei tule säännellä ja jatkaa reippaasti sääntelynpurkutalkoita. Sammaloituvalla mantereellamme ensimmäinen askel tässä kannattaa ottaa rohkeasti esimerkiksi digitaalisilla markkinoilla sekä finanssialan sääntelyssä.

Molempien alojen sääntelyssä on ollut hyvä tarkoitus, kuten yleensä jokaisessa EU-säädöksessä. Haasteena on, että Eurooppa tarvitsee työpaikkoja, kannustavampaa investointi- ja sijoittajaympäristöä sekä yrityksille hedelmällisen maaperän kasvaa. Ylisääntely ja varmistelu istuvat huonosti tähän yhtälöön. Vakaudesta, mahdollisten kriisien ennaltaehkäisystä ja kuluttajansuojasta meidän ei toki jatkossakaan tarvitse tinkiä.

Uudenlaisesta ajattelusta kantautuu kannustavia esimerkkejä sekä läheltä että kaukaa. Australia, Hollanti ja Iso-Britannia ovat viime vuosina testanneet onnistuneesti niin sanottuja sääntelyhiekkalaatikkoja. Nämä hiekkalaatikot toimivat yhteiskunnassa testilaboratorioina uusille innovaatioille ja toimintamalleille. Esimerkiksi Helsingin kaupunki voisi testata jollain alueella kuskittomien ajoneuvojen käyttöä tai laboratoriotulosten saamista suoraan asiakkaan omaan mobiiliappiin. Mitä jos emme antaisikaan yhdysvaltalaisten digijättien viedä kaiken muun päälle mahdollisuutta vaikkapa virtuaalivaluuttojen kehittämiseen, vaan antaisimme myös eurooppalaisille toimijoille mahdollisuuden testata näitä valvotuissa olosuhteissa?

Niin uusissa innovaatioissa kuin sääntelyssä piilee aina riskinsä. Eikä ainoastaan yrityksille, sijoittajille ja lainsäätäjille, vaan meille kuluttajille ja kansalaisille. Sääntelyhiekkalaatikoissa uusia innovaatioita testataan viranomaisten valvonnassa ja hyöty saadaan sekä yritykselle että kunnalle, valtiolle tai EU:lle yhteistyöllä: minkälaista sääntelyä mahdollisesti tarvitaan ja mitä ei. Nämä innovaatioiden testilaboratoriot palvelevat samalla myös investoijia. Harva haluaa investoida suuriin, riskipitoisiin hankkeisiin varsinkaan, jos sääntely-ympäristö on epävarma. Kuskittomat autot voivat kuulostaa loistoinvestoinnilta, mikäli merkittävä määrä kuluttajia ostaa niitä. Loistokkuus karisee vauhdilla, jos valtiot kieltävät ne yhdellä lainsäädännöllä turvallisuusriskinä kansalaisilleen.

EU-sääntely ei tällä hetkellä tunnista mahdollisuutta lainsäädäntöhiekkalaatikoihin. Tämä jättää tilaa ainoastaan niille osa-alueille, joissa EU-lainsäädännössä on kansallista liikkumavaraa, sekä niille maille, jotka ovat innovatiivisempia tai unionin ulkopuolella. Uutta lainsäädäntöä harkittaessa sen testaaminen ensin asiantuntijoita hyödyntäen rajatulla alueella tuottaa pitkällä aikavälillä todennäköisesti parempia tuloksia sekä taloudellisesti että poliittisesti kuin ennakoimaton ja ilman todellista asiantuntijuutta tehty pitävä lainsäädäntö. Suurin osa esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden ja finanssialan sääntelystä tulee EU:sta. Siksi oikea osoite vaikuttamiselle on komissio ja oikea aika on juuri nyt.

Juhannusviikolla kannattaa olla hereillä muutenkin kuin kokkoa varten. Eurooppa-neuvoston todennäköisesti tuolloin nimittämällä ehdokkaalla komission seuraavaksi puheenjohtajaksi on täyslaidallinen pelimerkkejä käsissään muuttaa Euroopan lainsäädännön ja politiikan painopisteitä. Uudelta komissiolta olisi järkevää ottaa askel ulos perinteisestä sääntelyajattelusta ja rikkoa rohkeasti kaavaa kohti entistä mahdollistavampaa sekä globaaleilla pelikentillä pärjäävää Eurooppaa.

Categories: EU