Surullisenkuuluisa tekijänoikeusdirektiivi alkaa muotoutua kansallisten lainsäätäjien käsissä EU:ssa. Ranska ja digitalisaatiossa pahasti jälkijunassa tuleva Saksa olivat eturivissä hakemassa viime keväänä EU-tason ratkaisua, jolla varmistettiin sääntelyn epävarmuus ja entistä sekavampi eurooppalainen digitaalinen sisämarkkina. Saksassa sadat tuhannet ihmiset marssivat esitystä vastaan. Toisin kuin iso osa suomalaisistakin poliitikoista on julkisesti väittänyt, nyt nähdään käytännössä, että tällä sääntelyllä ei paranneta tekijänoikeuksia, vaan lisätään eurooppalaisen digimarkkinan hajanaisuutta ja vahvistetaan suuryritysten valtaa. Teknologiajäteillä kun on rahaa ostaa lisenssejä ja palkata lakimiehiä kiertämään epäselviäsääntöjä, jotka eivät alun perinkään ota huomioon alustojen toimintalogiikkaa.

EU:n tekijänoikeusdirektiivin artikla 15 (aiemmin artikla 11) antaa teoriassa lehdistölle ja tekijöille mahdollisuuden vaatia Googlen ja Facebookin kaltaisilta verkkopalveluilta rahaa siitä, että ne näyttävät palveluissaan medioiden sisältöjä. Internetin toimintaperiaatteen tuntijoille oli alusta lähtien selvää, että linkkiverolla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista. Google-johtaja kirjoitti syyskuussa blogissaan, että yritys ei ota vastaan rahaa hakutuloksiin pääsemiseksi. Yhtiö myy mainoksia, ei hakukonetuloksia ja jokainen mainos Googlessa on selvästi merkitty. Tällä yritys perusteli myös sitä, ettei maksa julkaisijoille, joiden tuotanto on vapaasti saatavilla internetissä, kun ihmiset klikkaavat hakutuloksissa julkaisijan linkkiä. Google kieltäytyy käytännössä maksamasta käyttöönotettua veroa.

EU:n tekijänoikeusdirektiivin ensimmäisenä Ranskassa alkanut käyttöönotto aiheuttaa korkeintaan sotkun, jossa hakukoneet poistavat alustoiltaan materiaalia, joista ne mahdollisesti joutuisivat maksamaan. Saksassa julkaisijat ovat antaneet jo ennakkoon materiaaliaan maksutta Googlen käyttöön, jotta niiden sisältöä ei poistettaisi hakukoneista. Näytelmästä tulee entistä mielenkiintoisempi, kun kaikki 27 jäsenmaata ottavat omat versionsa artiklasta käyttöön. Tämän sekalaisen laintulkinnan seurauksia pohtiessa meidän ei tarvitse kantaa huolta isoista amerikkalaisista teknologiayrityksistä, pienistä ja keskisuurista eurooppalaisista kylläkin.

Digialan yritysten kannattaa olla hereillä muustakin kuin materiaalin jakamisen rajoituksista. Komission ohella OECD esitteli oman mallinsa digiveroksi. Haasteena on edelleen, että liikevaihtoon perustuvassa mallissa suurin osa verotuloista tulee kertymään unionin isoissa jäsenmaissa, joissa on eniten palveluiden käyttäjiä. Pienet jäsenmaat, kuten Suomi, tulevat todennäköisesti kuulumaan häviäjien joukkoon. Mikäli tässä lainsäädännössä edetään, tulee meidän varmistaa, että verotuotot jaetaan järkevästi ja että verokynnys on niin korkea, ettei se osu meidän mittakaavassamme pieniin ja keskisuuriin kasvuyrityksiin.

Lisäksi meidän kaikkien mahdollisimman vapaan internetin ja sananvapauden puolesta puhujien kannatta olla aktiivisia nyt, kun käsitellään sosiaalisen median kanavien sääntelyä. Samojen lakien tulisi päteä sekä analogisessa että digitaalisessa maailmassa. Terrorismi, lapsiporno tai rasismi eivät kuulu kaduille, eivätkä sosiaalisen median alustoille. Sananvapauden, mainonnan tai yritystoiminnan rajoittaminen vapaassa markkinataloudessa sen sijaan kalskahtavat enemmän Venäjän tai Kiinan toiminnalta. Mikäli vuokraat asuntoasi ja siellä olevat vuokralaiset pyörittävät terrorismirinkiä, ovat vuokralaiset syyllisiä lain edessä, et sinä. Saman logiikan tulisi päteä sosiaalisen median alustoilla.

Meistä jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että tekijöille kuuluvat palkkiot teoksistaan ja yrityksille verot voitoistaan. Maksan mielelläni Helsingin Sanomien ja Financial Timesin tilausmaksun, jolla saan jakaa viisi artikkelia kuukaudessa sosiaalisen median kanavissani. Sitä en ymmärrä, miksi maksun pitäisi langeta internetissä sille kanavalle, jossa artikkelin jaan. Sääntelijöiden tulee tuntea digimarkkinan toimintalogiikka sekä jatkuvasti muuttuva teknologinen todellisuus, jotta Eurooppa pysyy edes auttavasti mukana globaalissa kilpailussa. Uskallan väittää, että paras tieto, taito ja osaaminen tähän löytyvät yksityiseltä sektorilta. Teknologia-alan yrityksiä kannattaakin kuunnella herkällä korvalla sen sijaan, että yritämme säännellä vapaan markkinamme ja sananvapautemme hengiltä. Annetaan sen sijaan digitaaliselle taloudelle mahdollisimman vapaat kädet kasvaa, kehittyä ja tuottaa tulosta myös meillä Euroopassa.