Muoviin kuristuvia kilpikonnia, mikromuoveja elimistössämme, kärvistävän kuumia kesiä ja metsäpalojen täyteisiä alkusyksyjä. Ilmastonmuutos alkaa kurjistaa arkeamme yhä kouriintuntuvammin. Vaadimme tekoja poliitikoilta sekä kansainväliseltä yhteisöltä. Hyvä niin. Näiden vaatimusten lisäksi jokaisen meistä kannattaa katsoa peiliin: Minkälaisia valintoja ilmaston ja ympäristömme eteen teemme päivittäin? Meidän on opittava paitsi ajattelemaan, myös toimimaan uudella tavalla. Pitääkö kaikki omistaa itse? Entä mitä valitsen lautaselleni, kulkuvälineekseni ja asumismuodokseni?

En ole millään muotoa malliesimerkki täydellisen kestävien elämäntapojen noudattamisesta. Lennän paljon, syön myös tehotuotettua lihaa ja käytän kosmetiikkapakkauksia, jotka eivät taatusti ole ympäristöystävällisiä. En tosin omista enkä halua omistaa autoa, asun vuokralla vähäenergisessä talossa ja olen vankkumaton kierto- ja jakamistalouden kannattaja. Juna on myös erinomainen matkustusvaihtoehto aina kun se suinkin on mahdollinen.

Lihan syönnin vähentämisellä on kiistatta ympäristölle hyödyllisiä vaikutuksia, mutta kokonaan lihasta luopuminen ei ole täysin yksioikoista koko ihmiskunnalle ja luonnolle. Brittiläisen Leedsin yliopiston tutkijan mukaan yksi kolmasosa maapallon maa-alasta ei sovellu muuhun viljelyyn kuin laidunmaaksi. Maatalouden tuotannon ja tukien ohjaamista ympäristöystävällisyyteen, kasviproteiinien tuotantoon sekä tuotantoeläimien parempaan kohteluun kannattaa tarkastella tosissaan.

Nykyään suurin osa tavaroista ja vaatteista on helposti kierrätettäviä, kiitos erilaisten nettikirpputorien ja sosiaalisen median ryhmien. Itselläni on sääntö, että en osta uutta vaatetta ennen kuin myyn vanhan pois. Kodin tavarat ja kalusteet kulkevat myös mukanamme toivottavasti niin kauan kuin kestävät. Kestävien materiaalien tuotanto ja valinta ovat kierrätettävyyden ja kestävyyden avaintekijöitä.

Yhä useammat meistä ovat jo tottuneet ostamaan palveluina monet sellaiset asiat, jotka aiemmin omistettiin itse. Kaikkien ei tarvitse ostaa varastoonsa omaa painepesuria tai ajettavaa ruohonleikkuria. Hyvä esimerkki on yritys, joka myy valaistusta lamppujen sijaan. Samalla periaatteella vuokraamme kotimme, automme, airbnb-asunnon tai nappaamme Uber-kyydin.

Luonnonvarat ovat rajalliset, väestön ja kulutuksen kasvu jatkuu, kuten myös ympäristön saastuminen. Sen, että meitä suomalaisia syntyy vähemmän, pitäisi olla huolistamme pienimpiä. Resurssien vähyys sekä alati kasvavat saaste‐ ja jätemäärät ovat uhka hyvinvoinnille kautta maailman. Samalla ne uhkaavat kilpailukykyämme ja yritysten toiminnan kannattavuutta.

Kiertotalous ilmiönä ei ole mikään uusi keksintö. Jutun juoni on siitä, miten voimme tehdä tuotannosta, kulutuksesta ja ylipäänsä talouden toiminnasta mahdollisimman järkevästi resursseja käyttävää ja niukasti jätettä tuottavaa. Tuotteiden ja materiaalien suunnittelusta lähtien meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, että niiden elinkaari kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Materiaalien valinta, ylläpito, korjaaminen, kierrättäminen ja uudelleen käyttö tuleekin nostaa entistä suurempaan arvoon. Niin ikään jätteiden, kemikaalien ja erilaisten materiaalien tunteminen ja osaava käsittely sekä jätteistä irrotettavien toissijaisten aineiden jälkimarkkinoiden parantaminen ovat tärkeä osa kiertotalouden kokonaisuutta.

EU ja Suomi voivat tehdä kiertotalouden edistämiseksi paljon. Tutkimus ja uudet ratkaisut vaativat rahaa, tietoteknisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottamista sekä prosessien tehokkuuden parantamista. Puhtaisiin teknologioihin keskittyvät ja kiertotalousalan yritykset sekä uudet digitaaliset ratkaisut on nähtävä kiinteänä osana kokonaismarkkinoita, ei niistä erillisinä. Tämä vaatii investointeja sekä lainsäädäntöä, jotka mahdollistavat uudenlaiset toimintatavat. Kaikkea tätä on järkevämpää ja tehokkaampaa tehdä yhteistyössä globaalilla ja EU-tasolla kuin kansallisesti.

Euroopan unionin laskelmien mukaan siirryttäessä kiertotalouteen nettosäästöt voivat kasvaa jopa 600 miljardiin euroon. Vertailun vuoksi; Suomen valtion budjetti ensi vuodelle on noin 55 miljardia euroa. Pelkästään Suomi voi kasvattaa taloutensa lisäpotentiaalia kiertotalouden avulla ainakin kahdella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Meidän on hyödynnettävä tämä mahdollisuus niin taloutemme, ympäristömme kuin ilmastomme puolesta.

Muutokseen tarvitaan kokonainen ympyrä:tahtotilastasuunnitteluun, materiaalien valinnasta tuotantoon, kulutuksesta kierrätykseen ja jätehuoltoon. Tämän toteuttaminen vaatii toimia meiltä kaikilta päätöksentekijöistä tutkijoihin, yritysten omistajiin, työntekijöihin ja kuluttajiin.

Kun ennen lähdettiin lapsuudenkodista, kannettiin uuteen kotiin sukulaisten vanhoja kalusteita. Nykyään hurautetaan Ikean kausituoteosastoa koluamaan. Yksittäisiin muovipakkauksiin pakatut paprikat ja juustosiivut ovat edelleen arkipäivää kauppojen hyllyillä ja ruotsalaisten halpatuotantoketjujen värivalot toivottavat meitä tervetulleiksi ympäri maailmaa. Onneksi myös positiivisia merkkejä on ilmassa. Suomalaisia puusta jalostettuja pakkausmateriaaleja syntyy kuin sieniä sateella, kestokassit ostoshihnojen päissä yleistyvät tiuhaan tahtiin, junamatkustaminen on ’cool’ ja nyhtökaurareseptit tekevät kauppansa.

Maailma ja kulutustottumuksemme eivät muutu hetkessä, mutta tässä pätee yhtä tylsä sääntö kuin naistenlehtien joulun jälkeen mainostamassa kestävässä painonpudotuksessa: Tarvitaan päättäväisyyttä tehdä kokonaisvaltainen ajattelumaailman ja toimintatapojen muutos. Usein vähemmän on enemmän ja kestävistä ratkaisuista tulee hetken huumaa parempi olo.