Olen tehnyt viimeiset viisi vuotta töitä Euroopan komissiossa, päärakennuksen pääkallonpaikalla, johon on valikoitunut suurelta osin vähintään viittä kieltä taitavia monilahjakkuuksia ja huippuylipistojen kasvatteja ympäri Euroopan. Lappeenrantalainen peruskoulu ja tutkinto Turun yliopistosta eivät ole kalvenneet tässä asiantuntijaryhmässä missään vaiheessa. Kiitos itäisen kotikaupunkini, saksan kieli oli mahdollista valita ensimmäiseksi kieleksi jo 90-luvun alussa.

Me suomalaiset saamme olla ylpeitä todella korkeatasoisesta ja kaikkien saatavilla olevasta koululaitoksesta, jonka yhteiskuntamme meille tarjoaa. Erityisen kiitoksen koulujärjestelmässämme ansaitsevat opettajat ja heidän koulutuksensa. Opettajan ammatin arvostus ja opettajien vaikutusmahdollisuudet opetussuunnitelman toteuttamiseen luokassaan ovat tässä varmasti tärkeässä roolissa. Toisten kunnioittaminen ja tasa-arvo ovat myös lähtökohtia, joille yksi maailman parhaista koulujärjestelmistämme täällä Pohjolan perukoilla on rakennettu.

EU:n arvojen rapautumisesta ja populismin noususta on puhuttu koko vaalikevät paljon. Euroopan unionin perusarvoja ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Näiden arvojen tulisi yhdistää kaikkia jäsenvaltioita eikä unioniin voi kuulua yhtään maata, joka ei tunnusta näitä arvoja. Erityisesti Puolan ja Unkarin hallitukset ovat kuitenkin rikkoneet yhteisiä arvoja viime vuosina toistuvasti. Unionilla on mahdollisuus jäädyttää näiltä mailta äänioikeus jäsenmaiden kokouksissa, mutta tämä päätös vaatisi yksimielisyyden ja rikkurimaat tukevat toisiaan. Parempi keino olisikin EU-tukien ehdollistaminen yhteisten arvojen ja yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamiselle. Tämä muutos tulee saada aikaan nyt meneillään olevien EU:n budjettineuvottelujen aikana.

Mutta ovatko nämä todella niitä arvoja, jotka yhdistävät meitä eurooppalaisia? Miksi niiden vetovoima ei näytä pidättelevän ympäri Eurooppaa suosiotaan kasvattavia kansallismielisiä ja populistisia puolueita, joita yhdistää EU:n vastustaminen? Suurin syy on varmasti kuulumattomuuden ja eriarvoisuuden tunne sekä tyytymättömyys tehtyyn politiikkaa. Lisäksi EU on lähtenyt laajentumaan politiikan alueille, jotka eivät sille alun perin ole kuuluneet. Me suomalaiset opimme jo lastentarhassa, tai viimeistään koulussa ja armeijassa, että ryhmässämme on erilaisista perheistä, taustoista ja olosuhteista tulevia kavereita, eikä varallisuuden pidä ratkaista sitä, mitä polkua elämämme seuraa. Eriarvoisuus ja osattomuuden tunne ovat asioita, joita emme yksin poliittisilla päätöksillä ratkaise. Siihen tarvitaan yhteisen arvopohjamme vahvistamista ja kansalaisyhteiskuntaa, jossa jokainen voi löytää paikkansa.

EU:n tulee keskittyä niihin asioihin, joista meille on lisäarvoa 500 miljoonan ihmisen voimalla. Suomen valtion taas niihin, jotka edistävät koko maamme etuja. Kuntien ja kaupunkien puolestaan tulee ajaa niitä asioita, jotka näkyvät selkeimmin arjessamme. Euroopan unionin tehtävä on antaa raamit järkevälle ja kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, turvalliselle mantereelle ja vahvalle taloudelle sekä vapaakaupan tukemiselle ja sisämarkkinoiden toimivuudelle. Unionin tasolla tehty tutkimuspolitiikka on meidän kaikkien eurooppalaisten etu. Suomen tulee huolehtia verotuksesta, sosiaali- ja koulutuspolitiikan kokonaisuudesta ja maallemme tärkeistä asioista, kuten alueemme puolustamisesta. Kuntien tulee vastata jatkossakin sosiaali-, koulutus- ja terveyspalveluiden tarjoamisesta. Liikenteen ja koko infrastruktuurin kehittämistä on hyvä tehdä kaikilla kolmella tasolla.

Kaikkia näitä tasoja sitomaan tarvitaan yhteisiä arvoja, joiden ei tarvitse pohjautua yhteen uskontoon tai kansallisuuteen, vaan universaaleihin ja ihmisarvoa kunnioittaviin sivistysvaltion perusteisiin. Suomalaista koulujärjestelmää kelpaa viedä esimerkiksi muihinkin EU:n maihin. Hyviä käytäntöjä ja parhaita oppeja on järkevä jakaa. Eri jäsenmaissa suoritetut tutkinnot ja esimerkiksi oppisopimuksella hankittu osaaminen tulisi myös tunnustaa koko EU:n alueella. Samoin mahdollistaisin opiskelijavaihdon yhä useammalle eurooppalaiselle nuorelle.

Tärkein tutkinto, joka ei tarvitse erillistä tunnustusta, on sydämen sivistys. Uskonnosta, kotimaasta ja koulutuksesta riippumatta me olemme kaikki samanarvoisia ja ansaitsemme tulla kohdelluksi yhtäläisellä kunnioituksella. Populismin nousuun vastaamme parhaiten vastuullisuudella, koulutuksen arvostamisella, yhteisten arvojen kunnioittamisella ja sillä, että tosiasiat osataan ja uskalletaan erottaa helppoheikkien heppoisista heitoista. Tästä meistä jokainen on vastuussa.

Categories: Arvot