Komission tuoreen puheenjohtajan Ursula von der Leyenin puhe Euroopan parlamentissa oli varmasti miellyttävää kuunneltavaa myös suomalaisille nykyisen pääministeripuolueen äänestäjille. Von der Leyen lupasi eurooppalaisille minimipalkkaa, yhteistä työttömyysturvan jälleenvakuutusjärjestelmää, joustavampia taloussääntöjä sekä vahvempaa sosiaalista pilaria. Tällä yhtälöllä tulonsiirrot ovat todennäköisesti lisääntymässä ja EU:n budjetti kasvamassa. Varsinkin, mikäli kaikkiin uusiin lupauksiin ei ole luvassa rahaa maatalous- ja aluetukien leikkaamisesta, mitä Suomessakin ainakin yksi hallituspuolue kiivaasti vastustaa.

Komission puheenjohtajan valintatavasta ja sen väitetystä epädemokraattisuudesta on käyty viime viikkoina vilkasta keskustelua. Vuonna 2014 kansalaisille esiteltiin uusi malli, jossa jokainen Euroopan tason poliittinen puolue valitsi itselleen kärkiehdokkaan ja parhaiten vaaleissa menestyneelle puolueelle korvamerkittiin komission puheenjohtajan paikka. Prosessista ei kuitenkaan tehty virallista ja jäsenmaiden päämiehet, tai viimeistään Euroopan parlamentti, olisivat halutessaan voineet estää Jean-Claude Junckerin nousun komission johtoon. Kohtuullisen reilu vaalivoitto ja demarien kanssa yhteenlaskettu enemmistö parlamentissa kuitenkin sinetöivät valinnan viisi vuotta sitten.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Euroopan poliittinen kenttä oli mullistunut puolessa vuosikymmenessä merkittävästi. Ilman virallistettua prosessia ja poliittisten puolueiden sitoutumista kärkiehdokasmenettely jäi laihaksi yritykseksi. Sen sijaan mentiin perinteisellä ja EU:n perussopimuksen mukaisella kaavalla, jossa vaaleilla valitsemamme valtioiden päämiehet esittivät henkilöitä EU:n huipputehtäviin ja kansan valitsema Euroopan parlamentti äänesti omasta puhemiehestään sekä komission puheenjohtajasta. Kuten arvata saattoi, kärkiehdokasmenettely ei toiminut, demokratia kylläkin.

Junckerin komissio otti itselleen poliittisemman roolin kuin mihin unionissa oli totuttu. Muutos juontaa juurensa edellisen komission aikaan ja eurokriisin syvimpiin hetkiin, joissa komission rooli kriisitilanteen hallinnassa korostui ennalta kirjoitettujen sääntöjen puuttuessa. Komissio on perinteisesti ollut unionin perussopimusten ja yhteisten sääntöjen vartija sekä pienten jäsenmaiden puolustaja. Poliittisemmassa roolissa sääntöjen tulkinta on monimuotoistunut ja tapauskohtainen harkinta lisääntynyt. Pienten maiden on parasta etsiä ajoissa entistä enemmän tukea kaltaisistaan ja muodostaa vahvempia ryhmiä ympärilleen.

Von der Leyenin esittelemät poliittiset suuntaviivat tulevalle viidelle vuodelle kannattaa lukea tarkasti. Niitä seuraten kirjoitetaan komission tulevat vuosittaiset työohjelmat ja lainsäädäntöesitykset. Monet kunnianhimoisimmista esityksistä toki hioutuvat nopeasti jäsenmaiden käsissä ja viimeistään parlamentissa. Toivottavaa on, että isoissa kysymyksissä, kuten ilmastopolitiikassa, sisämarkkinoiden kehittämisessä, kauppapolitiikassa, turvallisuuspolitiikassa sekä talous- ja rahaliiton viimeistelemisessä tavoitetaso pysyy korkealla. Näistä turvallisuus on osa-alue, jossa EU:n toimivallan kasvattaminen nykyisestä on sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden vahvistamiseksi tarpeen ja osin myös mahdollista ilman perussopimuksen muutosta.

Eurooppa tarvitsee uskottavat keinot jatkuvasti kehittyviä hybridi- ja kyberuhkia vastaan, terrorismin torjuntaan sekä maahanmuuttotilanteen hoitamiseen. Samoin puolustusyhteistyön tiivistäminen esimerkiksi uusien sotilaallisten teknologioiden kehittämiseksi kustannustehokkaammin on oman etumme mukaista. Kuten von der Leyen parlamentissa tällä viikolla korosti, Nato ja jäsenmaiden kansalliset asevoimat pysyvät kuitenkin Euroopan sotilaallisen puolustuksen kulmakivenä.

Nyt koottava komissio ja sen poliittinen strategia sekä lainsäädäntöesitykset vaikuttavat merkittävästi myös meidän suomalaisten arkeen ja tulevaisuuteen. Tulonsiirtoja lisäämällä tuskin kasvatetaan unionin suosiota. Järkevästi rajatulla, arjessamme näkyvällä, turvallisuuttamme vahvistavalla, ilmastoamme suojelevalla ja talouskasvua tukevalla politiikalla sen sijaan kyllä.

Categories: EU