Välinpitämättömän yhteiskunnan takaa löytyy välinpitämätön ihminen

Ennen kouluikää tutustuin kotikatuni päässä asuvaan samanikäiseen tyttöön ja meistä tuli ystäviä. Leikimme usein kotia tytön kotipihassa sijaitsevassa leikkimökissä. Tyttö asui isänsä kanssa kahdestaan ja leikkimme alkoi aina samalla tavalla: ystäväni kantoi tuolin leikkimökin eteen, asetti pienen pöydän tuolin viereen ja laittoi pöydälle tyhjän karkkiaskin esittämään tupakka-askia, lasin ja kaukosäätimen. Read more…

Ajan ilmiöstä yleiseen hyväksyntään on pitkä matka, välillä liian pitkä

Olen seurannut mielenkiinnolla viimeviikkoista keskustelua Mannerheim-elokuvasta. Moni mielensäpahoittaja on ehtinyt tuomita filmin kansanpetturuutena kansallissankarin häpäisystä, mutta lähinnä ihmiset ovat olleet hämillään ja keskustelussa on noussut esiin taiteen vapauden ja hyvän maun rajat. Taiteen kuuluu puhuttaa ja herättää tunteita, siinä mielessä kyseistä elokuvaa voidaan pitää erittäin onnistuneena. Moni asia kaipaisi samanlaista Read more…

Irti kateusverotuksesta – kohti kasvuyrittäjyyttä

Kävin esikoulua, kun Suomi ajautui 1990-luvun alun pahimpaan lama-aikaan. Äiti oli ollut tähän asti se, joka haki innokkaan eskarilaisen kotiin päivän päätyttyä. Yhtenä iltapäivänä portilla odottikin äidin sijaan isä, joka tiedusteltuani asiasta totesi vaisuna, että isä on nyt jonkin aikaa kotona. Rakennusalalla toiminut perheyrityksemme oli ajautunut konkurssiin. Itse muistan tuosta Read more…