VALIKKO

Vahvan Euroopan ja Suomen puolesta

Meidän on vihdoin aika ymmärtää, mikä merkitys Euroopan parlamentilla on EU:n päätöksenteossa ja mitkä ovat EU:n päätöksenteon vaikutukset meihin. Esivaaleista on tehtävä ensisijaiset vaalit.

Euroopan unioniin liittyy monia harhakäsityksiä. Hinnat eivät nousseet euron myötä, markan arvo ei olisi enää kuudesosa euroa, kahdenkeskistä kaupankäyntiä Neuvostoliiton kanssa ei enää olisi, Nokia ei ollut enää aikoihin ”suomalainen”, eikä tämä maa ole koskaan tullut toimeen omillaan, viiden miljoonan ihmisen kesken pohjolan perukoilla. Monia unionin positiivisia vaikutuksia emme näe, emmekä edes voi tietää, koska toista todellisuutta ei ole tapahtunut. Entistä aikaa on turha kullata, koko hyvinvointivaltio on rakennettu velaksi ja on viimein aika tunnustaa, että tälle rakennustyölle ja sen tulevalle elinkaarelle on löydettävä riittävät eväät.

Tunnustan ja tiedostan valuviat, joita unionissa on. Sen hallinnon ja demokratian välinen suhde on haastava. Sen päätöksentekoprosessi on raskas ja paikoin harhaan ampuva. Selkeä yhteinen maali puuttuu. Lisäksi EU:ssa kärsitään edelleen liian yksityiskohtaisesta sääntelytulvasta. Säädösten määrääkin ongelmallisempaa on niiden epäjohdonmukaisuus, päällekkäisyys ja hallitsemattomuus sekä tasapuolisen toimeenpanon puute kaikissa jäsenmaissa.

Talous- ja rahaliitto on kaukana täydellisestä. Yhteistä talous- ja rahaliittoa luodessa unohdettiin, että sama raha- ja korkopolitiikka eivät sovi heti alusta asti kaikille jäsenmaille. Ongelma on, että rahaliitto on ollut poliittinen projekti, kun sen olisi pitänyt olla taloudellinen ja järjellä tehty prosessi. Tätä olennaista valuvikaa on nyt korjattu yhtenäistämällä finanssipolitiikkaa. Pankkiunionin loppuunsaattaminen on kuitenkin välttämätöntä, mikäli emme halua jälleen maksajiksi seuraavan taantuman kolkuttaessa ovelle. Tämä edellyttää pankkien vakavaraisuuden ja niiden valvonnan saamista riittävälle tasolle, jotta yhteisestä talletussuojasta voidaan edes keskustella.

Vakaus on yksi merkittävimmistä asioista, joita EU-jäsenyys on Suomelle tuonut. Inflaatio ja korot laukkasivat vielä 90-luvun alussa taivaissa ja devalvaatiosykli vahingoitti talouttamme. Suomen viennistä 70 prosenttia suuntautuu euroalueelle, joten valuuttariskin katoaminen ja tullimaksujen poistuminen ovat tarjonneet yrityksille huomattavasti vakaammat ja helpommat olot.

Jotta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on mahdollista, tarvitsemme voimakasta tuottavuuden kasvua. Suomalaisten yritysten vahvuus on erikoistumisessa, eikä tämä onnistu ilman riittävän suuria sisämarkkinoita, jollaiset meille tarjoaa ainoastaan 500 miljoonan ihmisen EU.

Sisämarkkinat ovat tuoneet koko EU:lle lisää talouskasvua, jopa reilusti yli 200 miljardia euroa vuosittain. Suomi on myös maksanut valtionvelan korkoja kaksi miljardia vähemmän vuodessa kuin ilman euroa. Pörssiyhtiöiden rahoituskustannukset ovat kokonaisuudessaan puoli miljardia pienemmät euron ansiosta. Asuntovelallisille matalat korot ovat jättäneet enemmän rahaa muuhun elämiseen.

EU:n digitaalisista sisämarkkinoista puhutaan paljon, eikä turhaan. Ainoastaan 15 prosenttia kuluttajista Euroopassa tekee verkko-ostoksia toisesta EU-maasta ja vain seitsemän prosenttia pk-yrityksistä myy tuotteitaan kotimaansa ulkopuolelle. Jokainen varmasti ymmärtää, että on järkevää rakentaa unionille yhteiset digitaaliset sisämarkkinat ilman 28 erilaista arvonlisäverojärjestelmää, jotta yritykset pääsevät helposti laajemmille markkinoille ja me kuluttajina hyödymme terveestä markkinataloudesta.

Euroopan ja Suomen mahdollisuudet uusiin teknologioihin perustuvilla sektoreilla ovat suuret. Koko maailmassa tällä hetkellä nopeimmin kehittyvät tieto- ja viestintäteknologiat sekä niiden hyödyntäminen. Suomessa kyseiset sektorit ovat vahvempia kuin Euroopassa keskimäärin ja luovat jopa 10 prosenttia kansantuotteestamme. Ei ole sattumaa, että juuri tieto- ja viestintäteknologioiden rooli korostuu startup- ja kasvuyrityskentällä. Mahdollisuudet ovat kuitenkin vielä laajemmat: digitalisaation avulla voidaan parantaa työn tuottavuutta kaikilla toimialoilla.

Yli 90 prosenttia maailman datasta on luotu viimeisten neljän vuoden aikana. Digitaalinen talous kasvaa seitsemän kertaa muuta taloutta nopeammin. Maailman dataliikenteen odotetaan 20-kertaistuvan vuoteen 2019 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä internetiin kytketään yli 50 miljardia laitetta. Nämä ovat vasta maistiaisia siitä, millaisia lukuja muutos tarjoilee.

Digitaalisuus tarjoaa mahdollisuutta vaurauteen, uusiin työpaikkoihin, parempiin palveluihin, uudenlaisiin oppimisympäristöihin ja tutkimuksen välineisiin. Digitaalisuuden hyödyntäminen ratkaisee sen, mikä maanosa nappaa piikkipaikan maailmantalouden juoksukisassa tulevina vuosina. Meillä on kaikki syy paitsi toivoon myös huoleen. Kaikki uuden ajan yritysjättiläiset, kuten Amazon, Google, Facebook, Netflix, Alibaba, Baidu ja Tencent, ovat syntyneet muualla kuin Euroopassa – USA:ssa, Kiinassa, Koreassa. Yhtäkään todellista digimarkkinoiden isoa nimeä ei ole noussut Euroopasta. Tästä meidän on oltava huolissamme.

Me jäämme jälkeen, koska maanosamme sisämarkkina ei ole tarvittavan yhtenäinen. Olemme eriytyneet 28 pieneen markkinaan, jotka eivät mahdollista voimakkaasti skaalautuvaa digitaalista bisnestä. Jäämme jälkeen, koska EU:n yhdentyminen on riittämätöntä, sen syveneminen liian hidasta ja Lissabonin strategiaa hienoine digitaalisine agendoineen ei ole toteutettu. Jäämme jälkeen, koska kansallisvaltiot ovat tehneet vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi sen, minkä teknologia on jo mahdollistanut.

Talouskasvu on nostettava tämän päivän politiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi. Sen saavuttamiseksi Suomen ja EU:n on tuettava merkittävästi digitaalisen osaamisen kehittämistä sekä panostettava investointeihin sekä rakenteiden ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Euroopan unionin on katsottava rohkeasti kohti digitalisoituvaa tulevaisuutta – haikailematta menneisyyteen. Uudenlaisten kasvumahdollisuuksien tunnistaminen vie meitä oikeaan suuntaan, joka tuo mukanaan lisää työtä ja mahdollisuuksia myös meille suomalaisille osana Eurooppaa.

Tulevaisuutta nyt rakentava milleniaalisukupolvi haluaa valita työmahdollisuutensa vapaasti yhden maan sijaan 27 jäsenmaasta sekä tarjota lapsilleen kansainvälisen ja avoimen kasvuympäristön. Meille EU on koti ja todellisuus, ei ulkoinen uhka ja erillisyys.

Nyt on meidän aikamme.