VALIKKO

Todellinen keskuspankki

Euroopan unionia on syytetty muun muassa huonosta taloudenpidosta, heikoista toimista Ukrainan kriisissä ja yhtenäisen äänen puuttumisesta – kaikki asioita, joihin kansalaiset eivät ole olleet valmiita antamaan EU:lle toimivaltuuksia. On aika keskustella siitä, mihin kaikkeen unioni tarvitsee toimivaltuudet, jotta sillä on todelliset mahdollisuudet rakentaa yhtenäistä Eurooppaa, vahvaa taloutta sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kreikan maksukyvyttömyys oli kiistämättä peräisin myös heikosti hoidetusta julkisesta taloudesta, mutta osaltaan tilanteeseen vaikutti liian heikoille perusteille järjestetty talous- ja rahaliitto, jonka myötä markkinat hinnoittelivat euromaiden valtioiden lainat samalle tasolle huomioimatta maakohtaisia riskejä. Markkinoiden herättyä todellisuutteen ja huomattua Kreikan valtiontalouden kriisitilanteen ne ylireagoivat ja korot räjähtivät, jonka myötä maa ajautui maksukyvyttömyyteen.

Sama rahapolitiikka – Saksan vanavedessä – ei yksinkertaisesti sopinut kaikille maille ja ne, jotka kärsivät EKP:n asettamista koroista, tarvitsivat muiden tukea. Juuri näin tapahtui ja siksi ns. tukipaketit olivat perusteltuja. Nyt kun EU vihdoin luo yhteistä finanssipolitiikkaansa, on meidän pidettävä huolta siitä, että no bailout -säännöstä pidetään tiukasti kiinni.

Yhteiselle valuutalle oltiin valmiit antamaan oikeutus, mutta ei todelliselle pankkiunionille, jonka yhteinen valuutta tarvitsee toimiakseen kunnolla. Nurinkurista.

EKP on maailman itsenäisin keskuspankki, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se ei kuuntele neuvoja poliitikoilta eikä suostu lipsumaan inflaatiotavoitteestaan. Inflaation pelko on Saksalaista perua. Saksa tasapainottaa euroalueen vaihtotasetta niin paljon ylöspäin, että euron arvo ei laske, vaikka inflaatiota muulla euroalueella tarvittaisiinkin. EKP voisi lisätä rahan määrää markkinoilla ostamalla heikommassa taloustilanteessa olevien maiden velkakirjoja huomattavasti enemmän, tai suoran setelirahoituksen avulla, kuten FED tekee Yhdysvalloissa. Tällöin rahan määrän kasvaessa lyhyellä aikavälillä kotimainen kysyntä kasvaisi ja näin Euroopan talouden sydän sykkisi vahvemmin. Tähän mennessä EKP on luonut rahaa vain ostamalla kriisimaiden papereita pitääkseen niiden hinnan kohtuullisena eli osaltaan pitänyt huolen siitä, että maiden maksukykyyn uskotaan.

Euromaiden julkisen talouden kannalta inflaation maltillinen kiihdyttäminen alentaisi velkojen reaaliarvoa suhteessa bkt:hen ja parantaisi näin valtioiden velkasuhdetta. Korkeampi inflaatio tarkoittaisi myös korkeampia korkoja, mikä hillitsisi riskinottoa. Toki inflaation kiihdyttämisellä on myös epävarmuutta lisääviä tekijöitä, kuten markkina- ja joukkolainamarkkinakorkojen sekä reaalikoron mahdollinen nousu. Nyt on kuitenkin aika kiihdyttää talouskasvua myös rahapoliittisin keinoin.

Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla pankkiunionin syventämiseen liittyviä lakeja, joilla pyritään lisäämään pankkien vastuuta kriisitilanteessa. Eurooppalaiset pankit toimivat ylikansallisesti, ja ylikansallisuuteen tulee myös pankkivalvonnan perustua. Single Supervisory Mechanism (SSM) on uusi finanssivalvonnan väline, jonka avulla ylikansallisesti toimivia pankkeja valvotaan oikeassa kontekstissaan samalla, kun kansalliset toimijat valvovat pienempiä pankkitoimijoita entiseen tapaan. Tämä tulee lisäämään pankkisektorin avoimuutta ja luotettavuutta. Päätöksen jälkeen pankkitoiminnan mahdolliset epäkohdat nähdään paremmin ja tulevien pankkikriisien torjunta helpottuu.

Eurooppalaisten kannalta paras ratkaisu on rakentaa EU:lle yhtenäinen ja toimiva rahapolitiikka ja pitää huoli siitä, että Euroopan keskuspankilla riittää muskeleita torjua seuraavat pankkikriisit. Todellinen, toimiva ja uskottava pankkiunioni on ratkaisu tähän. Vastikään tehdyt päätökset vievät Eurooppaa oikeaan suuntaan, mutta kehitettävää riittää ja todellisen toimintakyvyn mittaa vasta seuraava kriisi, joka toivottavasti ei kolkuta lähiaikoina keskuspankkimme ovia.