VALIKKO

Piilofederalistit ulos kaapeista

Saksan liittokansleri Angela Merkel teki historiallisen avauksen toteamalla, että kannattaa Euroopan yhdentymisen jatkamista tasolle, mitä on vaikea kuvata muuten kuin Euroopan liittovaltioksi. Se on vahva ja avoin ilmoitus, jota on odotettu pitkään.

Muutoksen pelolla on valtava voima. Uudet työtavat tai muutokset totutuissa rutiineissa saavat ihmiset nousemaan takajaloilleen ennen kuin kukaan edes tietää, mistä oikeasti on kysymys. Euroopan unioni on väistämättä suurien muutoksien edessä. Yhdysvalloista alkunsa saanut talouskriisi on levinnyt kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja vaikuttanut voimakkaasti talouden ja politiikan lisäksi ihmisten asenteisiin päätöksentekoa ja -tekijöitä kohtaan.

Euroalueen ongelmien taustalta on paljastunut osassa euromaista pitkään jatkunut huoleton talouspolitiikka ja piittaamattomuus kilpailukyvystä. On keskitytty vain jakamaan hyvinvointia sen sijaan, että olisi luotu sitä. Seurauksena on ollut julkisen velan kasvu ja markkinahäiriöt. Voimakkaasti hidastunut talouskasvu on vähentänyt valtioiden tuloja ja lisännyt työttömyyttä, sekä nostanut ongelmamaiden valtionvelan korkoa sijoittajien pelätessä etteivät maat pysty maksamaan velkojaan muille euromaille.

Euroalueen keinot selvitä kriisistä ovat vähissä, alueen yhtenäisen talouspolitiikan perusteiden heikkouden vuoksi. Yhteinen valuutta ei toimi ilman yhtenäistä talouspolitiikkaa, ja yhtenäinen talouspolitiikka puolestaan vaatii toimiakseen paljon muutakin kuin yhtenäisen valuutan. Virheitä on tehty, ne on tunnistettu ja nyt ne pitää korjata.

Nurkkakuntaisuus on EU:n suuri ongelma. Kansallismielinen ajattelu jarruttaa sekä unionin poliittista että taloudellista kehitystä. Kotimaisen tuotannon suojelu, protektionismi, ei johda mihinkään hyvään.

Mitä olisi Kone, jos jokaisella maalla olisi kansallinen hissiyhtiö? Ei juuri mitään. Ei Nokia, eivät metsäyhtiömme eikä etenkään Rovio voisi toimia Suomesta, jos rajat olisivat kiinni. Suomi elää kaupasta ja Suomelle avoimet markkinat ovat äärettömän tärkeitä. Vahva Eurooppa on meidän turvamme huonoja aikoja vastaan, tae siitä, että innovaatiopanoksemme eivät valu hukkaan ja suomalaisen osaaminen pääsee maailmanmarkkinoille.

Yritykset ovat eläneet yhteismarkkinoilla globaalisti jo pitkään. Sijoittuminen on vapaata, ja pääoman ohella patentit ja muut yhä tärkeämmäksi käyvät immateriaalioikeudet liikkuvat vaivatta yli valtioiden rajojen. Työvoima liikkuu hiukan heikommin, mutta liike on siltäkin osin alkanut. Kaikki tämä on Suomelle eduksi, kun vain hoidamme asiamme hyvin. Yhteiset markkinat edellyttävät yhteistä päätöksentekoa, yhtenäisempää näkemystä työmarkkinoista ja verotuksesta.

Varmaa on, että muutoksen tie on pitkä ja kivinen. Yhtä varmaa kuitenkin on, että mikäli muutoksia yhtenäisen Euroopan puolesta ei tehdä, tulee rämpiminen talouskriisissä jatkumaan, ja päättymään lopulta Eurooppa-kriittisten voimien voittoon. Nykytilassa ei voida jatkaa ja Suomen edun vuoksi yhteismarkkinoita täytyy tiivistää, ei hajottaa. Yhtenäinen talouspolitiikka tarvitsee tuekseen vahvan ja yhtenäisen hallinnon, perustuslain ja oikeusistuimen. Päätöksenteko on vietävä sille kuuluvalle tasolle. Maailman tilanne vaatii Eurooppa-tason päätöksiä ja on naivia kuvitella, että pärjäisimme ilman muita Euroopan ja maailman maita.

Liittovaltiokehitys tarvitsee tuekseen henkisen hyväksymisen unionin kansalaisilta. Henkisestä hyväksymisestä on kuitenkaan turha edes keskustella, ennen kuin puhutaan asioista avoimesti, suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Liittovaltio ei ole vain kummitus kaapissa, vaan todellinen mahdollisuus rakentaa yhtenäistä talouspolitiikkaa demokratian, rauhan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kasvattamiselle Euroopassa. Uskalletaan olla federalisteja ja ylpeitä siitä.