VALIKKO

Irti kateusverotuksesta – kohti kasvuyrittäjyyttä

Kävin esikoulua, kun Suomi ajautui 1990-luvun alun pahimpaan lama-aikaan. Äiti oli ollut tähän asti se, joka haki innokkaan eskarilaisen kotiin päivän päätyttyä. Yhtenä iltapäivänä portilla odottikin äidin sijaan isä, joka tiedusteltuani asiasta totesi vaisuna, että isä on nyt jonkin aikaa kotona. Rakennusalalla toiminut perheyrityksemme oli ajautunut konkurssiin.

Itse muistan tuosta ajasta sen, miten katselin portaiden raosta alakerrassa yötä myöten valvovia vanhempiani, jotka tuskailivat paperipinojen keskellä, koettaen miettiä perheemme tulevaisuutta parhain päin. Perustettiin uusi yritys, ja tuo esikoulusta paluumatka jäi ainoaksi ja viimeiseksi kerraksi, kun se taitettiin isän kanssa.

Lapselle jää mieleen erilaisia tunnetiloja, vaikka kaikkia tapahtumia ei tarkasti muistaisikaan. Minulle jäi selkeimmin mieleen tuosta ajasta ahdistus ja iän myötä varmaksi kasvanut ajatus siitä, että minusta ei tule koskaan yrittäjää. Arvostan heitä sitäkin enemmän.

Suomessa on yli 300 000 yritystä, joista pien- ja yksinyrittäjiä, jotka todennäköisesti eivät edes tavoittele liiketoiminnan laajentamista tai kasvua, on noin 180 000. Nämä muodostavatkin Suomen yrityskannasta lähes kaksi kolmasosaa. On kuitenkin selvää, että nyt jos koskaan talouden nousu vaatii yrittäjyyden ja yritystoiminnan kasvattamista. Kannustimet tähän vain ovat enemmän kuin puutteelliset.

Yksinyrittäjien tuloista suuri osa verotetaan ansiotuloina. Osakeyhtiöissä yrittäjä voi nostaa verovapaana osinkoa 9 % vapaasta omasta pääomasta, loppuosa verotetaan pääomaverotuksen mukaan. Yhden hengen osakeyhtiöissä, joissa toiminta perustuu omaan osaamiseen ja tietopääomaan, nettovarallisuutta ei useinkaan paljoa kerry. Tämän johdosta osinkotuloista huomattava osa verotetaan ansio- tai pääomatuloina, joka aiheuttaa kaksinkertaisen verottamisen yrityksen maksettua verot voitosta kertaalleen.

Nyt esitetty arvolisäveron kiristäminen vaikeuttaa yrittäjien toimintaa ja sillä on kauaskantoisia seurauksia työllisyyteen. Kuten todettu, useat yksin toimivat ammatinharjoittajat ja yrittävät myyvät palveluita; omaa osaamistaan. Asiakkaina on usein yleishyödyllisiä yhteisöjä ja yksityishenkilöitä, jotka eivät voi vähentää arvonlisäveroa. Arvonlisäveron korottaminen vaikeuttaakin usean palveluita myyvän ammatinharjoittajan yritystoimintaa.

Yritystoimintaan kuuluvat riskit, eikä yrittäjä juuri voi vaikuttaa sellaisiin riskeihin kuten suhdanteiden vaihteluun, väestömuutoksiin tai alihankkijana tilaajan konkurssiin. Suomessa työntekijän palkkaamisesta työnantajalle koituvat kustannukset saattavat olla jopa 50 % kuukausipalkan päälle. Lisäksi yrittäjän sosiaaliturva, vapaa- ja työajan rajan hämärtyminen sekä perhe-elämän yhteensovittaminen ovat usein heikoilla kannattimilla. Arvostankin suuresti jokaista, joka on valmis kohtaamaan nämä riskit, mutta vielä enemmän niitä, jotka lähtevät tästä huolimatta laajentamaan yritystoimintaansa.

Suurin este suomalaiselle talouskasvulle on kansantautimme – kateus. Uskallan väittää, että tässä maassa on säädetty kautta historian enemmän ”kateellisuusveroja” kuin missään muussa valtiossa. Perintövero on näistä ehkä järjettömin, mutta samaan kategoriaan luokittelen myös tämän maan yrittäjiin kohdistuvan veropolitiikan. Talouden kasvu luo hyvinvointia meille kaikille, ja mikäli ihminen on valmis laittamaan itsensä likoon siihen riskialtaaseen, johon yrittäjä itsensä upottaa, on kannustimet sen liemen keittämiselle tehtävä sellaisiksi, että yritystoiminta on tässä maassa aidosti kannattavaa. Niillä eväillä ruokitaan ja tuetaan koko tätä kansakuntaa.

Suomalaisen hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että lainsäädännössä tehdään ratkaisuja, joilla tuetaan nopealla aikataululla työllisyyttä ja pitkällä aikavälillä koko kansantaloutemme menestystä sekä siten myös riittävien verotulojen kertymistä. Talouskasvun aikaansaamiseksi on aidosti ajettava sellaista politiikkaa, jolla kannustetaan yrityksiä laajentamaan rohkeasti liiketoimintaansa ja saadaan sitä kautta syntymään kansainvälisesti kilpailukykyisiä kasvuyrityksiä. Ansiotuloverotuksen ja yhteisöverokannan alentaminen, osinkotulojen verotuksen yksinkertaistaminen sekä arvonlisäverokannan asteittainen alentaminen ovat veropoliittisia ratkaisuja, joita kannattava yrittäjyys tarvitsee.

Valmistin poikaystävääni viime syksynä ensimmäiseen tapaamiseen isäni kanssa kertomalla, että hän puhuu sitten ainoastaan työstään ja yritys on hänen perheensä. Ensimmäisenä ruokapöydästä noustuamme isäni totesi meille, että antakaa aikaa perheelle ja toisillenne: yksi isoin asia mitä hän katuu on, että ei ollut aamuisin näkemässä meidän lasten kouluun lähtöä ja kotiin paluuta.

Minullakin on onneksi edes yksi muisto isästäni koulutieltä, sen hinta vain oli liian kova.