VALIKKO

Euroopan kaksi sairasta miestä ja the rule of law

Lapsuudesta jää mieleen mitä merkillisimpiä muistikuvia. Hyvät muistot säilyvät ja kultautuvat, mutta jotkin epämiellyttävät ja ikävät tapahtumat jättävät lähtemättömän jälkensä. Muistan, kuinka vanhemmilla naapurintytöillä oli tapana kiusata hauskojen leikkihetkien päätteeksi pienempäänsä jättämällä tämän väkisin lukkojen taakse jääden itse nauramaan oven toiselle puolelle avuttomille huudoille. Pelin säännöt ja henki muuttuivat hetkessä ja jäljelle jäi kysymys, miksi?

Samat säännöt eivät toki päde kaikkeen ja kaikkialla, mutta ilman sääntöjä, logiikkaa vastaan, toimimalla tapahtumien kulkua on vaikea perustella ja seurata järjellä. Ikävien jälkien korjaaminen sekä luottamuksen jälleenrakentaminen vaativat tällaisissa tapauksissa huomattavasti enemmän.

Euroopassa on tällä hetkellä kaksi sairasta miestä: Kreikka ja Ukraina. Näitä kahta yhdistää yksi selkeä yhteinen nimittäjä: kummankaan alueella ei pelata yhteisillä säännöillä. Putinin kuurupiilosta Ukrainassa ja Tsipraksen upporikas tai rutiköyhä -pelistä vain ei selvitä pelkillä kyyneleillä. Eurooppa pyörittelee päätään ja koittaa hakea ratkaisua inhimillisen hädän edessä, jatkuvasti muuttuvien sääntöjen hallitessa peliä. Tsipraksen ja EU:n tuolileikissä ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa saattaa pian olla yksi tuoli vähemmän piirissä.

Ukrainan puolustusministeri totesi viime viikolla, että Venäjän tavoitteena on saada Ukraina haltuunsa ja tätä tavoitetta ei pidä väheksyä, saati hiljalleen hyväksyä. Euroopan keskittäessä voimansa Kreikan kriisin ratkaisemiseen jatkaa itäinen päämies kaikessa rauhassa väkivaltaisuuksia suvereenin valtion alueella sen kansalaisia kohtaan, eikä sillä ole todellisuudessa aikomustakaan vetäytymiseen. Konflikti näyttäytyy suurelle yleisölle jäätyneenä, mutta pinnan alla kytee ja tilanne on parempi pitää esillä kuin vakan alla, jottei kuurupiilon piilopaikkoja ala paljastua Euroopan itärajan tuntumasta yhtään enempää.

Kreikan tilanne lähentelee pian kaoottisuutta. Euroopan keskuspankki tekohengittää tällä hetkellä maan valuuttavirtoja, samaan aikaan kun kansa on pumpannut käteistä ulos pankeista. Rikkaimmat ovat jo aika päivää sitten siirtäneet varallisuutensa muualle, jäljellä on lähinnä pien- ja keskituloisten varoja, jotka menevät pääosin suoraan päivittäisen elämisen tarpeisiin. Kovaa peliä, täysin ilman sääntöjä.

Vielä tammikuussa Saksan valtiovarainministeri Schäuble totesi, että Syrizan johdolla on todennäköisesti takanaan peliteoreettinen suunnitelma. Kansa oli kyllästynyt säästökuuriin ja tuoreet johtajat tarjosivat elvyttävää talouspolitiikkaa. Vasta valittu pääministeri viittasi kintaalla elpyneille talousluvuille ja katsoi paremmaksi hypätä pois kasvun tieltä kuin jatkaa matkaa samaan suuntaan, mitä kautta muut elpyneet kriisimaat olivat jo hyvää vauhtia edenneet ulos kriisistä. EU:n tukipakettimaista, Kyproksen jälkeen, Kreikka on ainoa, joka ei ole päässyt irti ohjelmasta. Schäublen usko minkään näköiseen teoriaan näytti loppuneen jo alkukeväästä ja hermot viimeistään kesän kynnyksellä.

Todellisuus on, että talvisista kasvuluvuista huolimatta Kreikan talous ei ole millään mittapuulla kilpailukykyinen, eikä sillä ole edes uskottavaa verojärjestelmää. Ongelmat ovat syvällä rakenteissa ja vielä pahempaa on, että niissä rakenteissa pesii korruptio. Maan kiinteistö-, pääoma- ja tuotemarkkinat ovat kehittymättömät ja sisämarkkinat hyvin ehdolliset. Maassa on vapaata kilpailua estäviä etuja ja rajoitteita, suljettuja ammatteja sekä hallinnollisia esteitä yrittäjyyden ja viennin edessä, joita on vaikea muissa unionin maissa edes ymmärtää.

Listaa voisi jatkaa, mutta ongelma ei ole se, etteikö haasteita ja puutteita olisi tunnistettu ja tiedostettu ja Kreikkaa yritetty auttaa. Ongelma on se, että se ei enää halua ottaa apua vastaan. Säännöt ovat muuttuneet ja pelinhenki on jotain täysin muuta, mitä maan kuuluisat oppi-isät ovat meidän länsimaiselle kulttuurillemme opettaneet. Jos tässä ei tapahdu muutosta on Kreikan kanssa neuvotteluja turha enää jatkaa.

Kulttuureissa, toimintatavoissa ja maailmankatsomuksissa on globaalissa maailmassa yhtä paljon variaatioita kuin lasten leikeissä. Epärehellisyys, tiedon pimittäminen ja yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkominen ovat asioita, joilla ei menetä ainoastaan pelikaveria ja mainetta, vaan pelaa myös omaa kotipesäänsä vastaan.

Muistan edelleen tunteen, kun itkin lohduttomasti lukitun oven edessä. Yritin saada lukkoa auki ja mietin, miksi yhteisen leikkihetken säännöt muuttuivat jälleen kerran. Tilanteista muodostui ikäviä elinikäisiä muistoja. Harvasta konfliktista päästään yli jälkiä jättämättä, mutta mikäli Euroopassa ja Euroopan kanssa halutaan jatkossakin pelata samassa ottelusarjassa, saati yhteisellä pelikentällä, on pelin säännöt oltava kaikille samat. The clearest way to show what rule of law means to us in everyday life is to recall what has happened when there is no rule of law. – Eisenhower

Law should govern. –Aristoteles