Navigate / search

Yrittäjät, Euroopan Rocky Balboat

Yrittäjä on harvinaislaatuinen yksilö, eräänlainen elinkeinoelämän Rocky Balboa, joka juoksee aamulenkkiä auringon noustessa ja palaa kotiin iltamyöhään raskaan ottelun jäljiltä. Yrittämisen haasteet kumpuavat usein jo siitä, että elämme epävarmassa taloudellisessa tilanteessa eikä ylimääräisiin riskeihin ole varaa. Yrittäjyyden karikkojen tasoittamisesta on tullut poliitikoille kevyen helppo mantra, jonka rummutuksen takana todellisen työn tekevät kuitenkin miehet ja naiset isoissa hansikkaissa. Yrittämisen kipukohdat, parhaat kannustimet ja tuottavan työn eväät tulee tiedostaa ja tunnustaa sekä täällä meidän kotimaan että Euroopan kehissä.

EU-tason poliittisen päätöksenteon areenoilla on vihdoin alettu kääntää katseita suurista pieniin päin. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko EU:n yrityskannasta on 99,8 prosenttia ja suurin osa uusista työpaikoista syntyy juuri pk-sektorille.

Vahva talous syntyy tuottavasta työstä. Tuottava työ taas yrityksistä ja uusista innovaatioista, jotka on jalostettu markkinoilla menestyviksi kaupallisiksi tuotteiksi. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta tuleekin lisätä merkittävästi. Korkeakoulutus ja huippututkimus eivät yksin tuo meille työtä, vaan meidän on panostettava investoinneissa ja esimerkiksi EU-rahoituksen koordinoinnissa yhä enemmän toimialustoihin, joissa testataan uusia innovaatioita ja rakennetaan niistä kaupallisia tuotteita, joita yritykset pystyvät edelleen kaupallistamaan ja viemään eteenpäin sekä Euroopan sisämarkkinoilla että unionin ulkopuolelle. Näin synnytetään työpaikkoja Eurooppaan.

Meillä Suomessa on menty suuret edellä myös alihankintaketjujen pohjimmaisia polkevilla venyvillä maksuajoilla. Samalla kun alihankintaketjussa alimmaisena olevat pienyritykset joutuvat odottamaan saataviaan, penää valtio arvonlisäverojen maksuja ajallaan. Jopa kolmeen kuukauteen venyvillä maksuajoilla rahoitetaan suurten yritysten toimintaa ja samalla pakotetaan pienet yritykset turvautumaan oman rahan tai rahoitusyhtiöiden käyttämiseen, jotka puolestaan hyötyvät yritysten ahdingosta. Dominoefekti on valmis kaatamaan alan pienimpiä toimijoita. Suuryritysten maksuajat on saatava kuriin ja valtion on puolestaan annettava arvonlisäverolle järkevät maksuajat.

Huomiota tulee kiinnittää entistä enemmän myös siihen, miten eurooppalainen koulutusjärjestelmä tukisi yrittäjyyden syntymistä sekä osaamisen ja työnteon kohtaamista elinkeinoelämässä. Haluamme lisää yrittäjiä ja yrityksiä, mutta samaan aikaan koulutusjärjestelmämme ovat vasta havahtuneet siihen tosiasiaan, että yrittäjyys ei ole pelkästään luovuutta ja rohkeutta, vaan myös  taitoja ja valmiuksia viedä omia ideoita kaupallistetuiksi lopputuotteiksi. Vaasien ja kukka-asetelmien sijaan voisimme hahmotella kuvaamataidon tunneilla oman brändimme logoa. Yrittäjyys on tuotava maisteriohjelmista peruskouluihin.

Mitä enemmän Eurooppa ja Suomi kykenevät antamaan kansalaisille valmiuksia yrittäjyyteen ja ihmisten osaamisesta kumpuavaan talouskasvuun, sitä laajemmalta yhteiskunnan välttämättömien palveluiden rahoitus voidaan kerätä. Talouskasvu on tehokkain tapa mahdollistaa hyvinvoiva Eurooppa.

Yrittäjyyteen on kannustettava työurien alkupäästä tukemalla nuorten yrittäjyyttä laajentamalla erilaisia laina- ja investointirahoitusmahdollisuuksia. Yrittäjyyteen on luotava mahdollisuudet myös työuran aikana pitämällä huoli siitä, että täysiaikainen työnteko ei estä osa-aikaista yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen on kannustettava työuran loppuvaiheessa niin, että työuran vapaaehtoinen jatkaminen yrittäjyyden kautta on tehty houkuttelevaksi.

Meidän tulee varmistaa myös poliittisen päätöksenteon keinoin, että viimeiset yrittäjät eivät tule silmäkulmat turvoksissa kotiin ringistä, jonne vain rohkeimmat uskaltautuvat. Yrittäjyyteen ja oman osaamisen kaupallistamiseen tulee kannustaa ja kipupisteet tunnustaa, eikä yrittäjä saa olla mielikuvissa ainoastaan se kaikkein vahvin ja rohkein Rocky Balboa. Annetaan yrittäjille hanskat ja kunnon kehä toimia sekä kotimaan että Euroopan areenoilla, eikä jäädä ainoastaan katsomoon jännittämään.

Asuessani muutama vuosi sitten Saksassa kämppikseni oli Itä-Berliinin puolella kasvanut nuori lääkäri. Hän teki päivystystä paikallisessa sairaalassa ja aloitteli omaa terveyspalveluita tarjoavaa yritystä opiskelukavereidensa kanssa. Ryhmällä nuoria lääkäreitä ja sairaanhoitajia oli ideana tarjota kohtuuhintaisia terveyspalveluita kotikäynteinä. He olivat valmiita tekemään keikkatyötä pidemmälläkin työmatkalla saadakseen laskunsa maksettua ja kartuttaakseen työkokemustaan. Osa teki yrittämisen ohella töitä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Työaikapankkien ansiosta työajat pystyi järjestämään joustavasti ja todellisen tarpeen mukaan, niin työntekijän kuin työnantajankin näkökulmasta.

Saksan taloudellisen menestyksen perusta on kiistatta edelleen sen vahva teollinen kivijalka. Merkittävää kuitenkin on, että keskieurooppalainen talouskumppanimme on onnistunut luomaan kasvu- ja levittäytymisalustan myös lukuisille maailmanluokan yrityksille muilla kuin perinteisillä teollisuudenaloilla. Talouden selkärangan muodostaa yhä vahvemmin suuri joukko eri aloilla toimivia pieniä ja keskisuuria, ns. Mittelstand -yrityksiä. Niiden joukosta löytyy iso joukko perheyrityksiä, joille työehtojen joustavuudella on kilpailukyvyn kannalta erityisen suuri merkitys.

Vielä vuonna 2003 Saksan työttömyysluvut olivat karua katseltavaa. Yli neljä miljoonaa saksalaista oli vailla työtä. The Economist -lehti kuvasikin Saksaa ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Saksassa toteutettiin silloisen liittokanslerin Gerhard Schröderin ajamana merkittävät työmarkkinauudistukset ns. Hartz -reformit, joiden tavoitteena oli joustavoittaa Saksan työmarkkinoita. Uudistukset lähtivät siitä, että koko työvoimapotentiaalin tulee olla mahdollisimman tehokkaassa käytössä, jotta hyvinvointimalli pystytään säilyttämään. Uudistuksilla haluttiin helpottaa muun muassa pienyrittäjien mahdollisuuksia tehdä muutoksia yrityksen henkilöstörakenteeseen. Myös osa-aikaisten ja määräaikaisten työsopimusten säännöstelyä höllennettiin. Uudistusten seurauksena vuonna 2010 työttömiä oli talouskriisistä huolimatta miljoona vähemmän. Nyt vuonna 2013 Saksan työttömyys on enää hieman yli viisi prosenttia, eli alle puolet kymmenen vuoden takaisesta.

Reippaan uudistuslinjan myötä Saksa on onnistunut olemaan työmarkkinoiden joustavuuden suunnittelussa ja toteutuksessa selkeästi edelläkävijä. Maa on myös pärjännyt kansainvälisessä vertailussa erinomaisesti huolimatta heikosta globaalista talouskehityksestä. Siinä missä suomalaista työmarkkinajärjestelmää leimaa jäykkä sopimiskulttuuri ja työaikojen joustamattomuus, Saksassa yritykset järjestävät yritys- ja työpaikkatasolla työaikoja kysyntäpiikkien mukaan ottaen yrityskohtaiset tarpeet huomioon. Tässä käytetään hyväksi esimerkiksi juuri erilaisia työaikapankkiratkaisuja. Kertaluonteisista palkkaeristä ja työkohtaisesta palkkakehityksestä on myös mahdollista sopia yritystasolla, vallitsevan markkinatilanteen mukaisesti.

Vaikka uudistukset osuivat aikanaan kipeästi sekä tiukassa taloustilanteessa eläneeseen kansaan että liittokanslerin paikan linjastaan maksaneeseen Schröderiin, voidaan Saksassa nyt korjata uudistustyön satoa. Maan työmarkkinoista on tullut joustavammat ja kilpailukykyisemmät, eikä niillä esiinny juurikaan häiriöitä. Myös työtaistelut ovat harvinaisia, kun asioista sovitaan yhteisymmärryksessä paikallisesti.

Yhteisymmärrys ja luottamus ovat johtaneet myös siihen, että Saksassa on otettu käyttöön niin sanotut avaamislausekkeet, joilla pystytään poikkeamaan työehtosopimuksien vähimmäisehdoista tilanteissa, joissa jonkin alan kilpailukyky on merkittävästi heikentynyt. Työntekijät ovat suostuneet esimerkiksi väliaikaisiin palkanalennuksiin tai työajan lyhentämiseen, kun taas työnantaja on pidättäytynyt irtisanomisilta. Suomessa työmarkkinakeskustelussa ja yhteistoiminnassa ei juuri puhuta muusta kuin irtisanomisten määrästä. Saksassa asioista sovitaan.

Suomalaista työmarkkinajärjestelmää ohjailee edelleen vahvasti kansassa istuva ajatus siitä, että työpaikan pitää olla yhtä varma kuin 30 vuoden maksuajalle otetun asuntolainan maksuerien määrä ja markkinoiden heilahtelut eivät saa sitä horjuttaa. Viime kädessä on valtion tehtävä taata, että asuntolainan maksukyky säilyy. Muualla Euroopassa, etenkään suurkaupungeissa, harva esimerkiksi ostaa asuntoa omakseen ja työn perässä ollaan valmiita muuttamaan herkemmin kuin meillä. Vapailla markkinoilla toimivat yritykset eivät yksinkertaisesti voi sitoutua työntekijöidensä asuntolainan maksamiseen. Työmarkkinat eivät voi uusiutua ja pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, mikäli emme ole valmiita tekemään töitä työn – ei järjestelmän, työehtojen tai asuntolainan vuoksi.

Vanha kämppikseni on ehtinyt työskennellä useilla paikkakunnilla Saksan sisällä ja nauttii tällä hetkellä keikkatyöstään sekä elämästään Italiassa perheensä kanssa. Arjen ja elämisen onni on löytynyt niin Saksan itä- kuin länsipuolella yhtälailla kuin toisesta Euroopan maasta, vuokra-asunnosta ja määräaikaisesta työsopimuksesta huolimatta.

Suomea on jakanut tällä viikolla kaksi keskustelunaihetta: Julkkis BB ja Nokia-kaupat. Ainoa yhtenäinen linja uutisviidakosta on kansalaisten keskuudessa tuntunut löytyvän naapurimaan vauvauutisista. Madeleinen onnen puolesta ollaan yhteisesti iloisia, eilisen tähdet saman katon alla ja Nokia sen sijaan jakavat vahvasti mielipiteitä.

Salon tehtaan työntekijä kertoi uutisissa olleensa tähän asti töissä suomalaisessa yrityksessä, mutta nyt ei enää tiedä, onko työpaikalla tulevaisuutta kasvottomassa kansainvälisessä yhtiössä. Todellisuudessa Microsoftilla on Bill Gatesin myötä huomattavasti kasvollisemmat pääomistajat kuin pirstaleisista omistajaosuuksista koostuvalla, pääasiassa amerikkalaisten eläke- ja sijoitusrahastojen omistamalla Nokialla.

Nokian omistus ei ole enää vuosiin ollut suomalaisissa käsissä, mutta mielikuvissa vanha kumisaapastehdas elää edelleen niin suomalaisen kansantalouden kuin kansallisidentiteetinkin keihäänkärjen kiillottajana. Nokia on kiistatta ollut yksi tämän maan yrityshistorian kirkkaimpia tähtiä ja ansaitsee kaiken kunnioituksen, mutta eilisen menestyksellä ei makseta tämän päivän laskuja. Yritykseen on työntekijöiden keskuudessa uskottu niin paljon, että elämä on omakotitalotontista autolainaa myöten rakennettu tehtaalta saatavan palkkatulon varaan. Unelmat muuttuvat nopeasti taakoiksi, kun vapailla kansainvälisillä markkinoilla toimiva yritys siirtääkin toimintonsa kannattavampien ja kannustavampien pelikenttien ääreen.

Nokian ja Microsoftin kaupan myötä Nokian äly- ja peruspuhelinyksiköt tehtaineen sekä myynti- ja markkinointitoimintoineen siirtyvät amerikkalaisen yrityksen omistukseen. Nokialle jäävissä toiminnoissa työskentelee Suomessa 5 900 ja maailmanlaajuisesti noin 56 000 ihmistä. Microsoftille siirtyvässä matkapuhelinyksikössä Suomessa 4 700 ihmistä ja maailmanlaajuisesti 32 000. Yritykset ovat merkittäviä työnantajia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Nokia suunnittelee keskittyvänsä verkkorakenteisiin ja -palveluihin, kartta- ja paikkatietopalveluihin sekä teknologiakehitykseen ja -lisensointiin. Nokiasta tulee siis ensisijaisesti verkkoyhtiö. Tämä ei välttämättä ole huono siirto. Ruotsalainen Ericsson luopui matkapuhelimista ja on nykyään verkon hallintapalveluiden kiistaton johtaja, työllistäen Ruotsissa 17 000 ja maailmanlaajuisesti 110 000 työntekijää.

Yritykset kansainvälistyvät ja työt levittäytyvät ympäri maailmaa markkinoiden kysynnän mukaan. Sellaista lopputuotetta on vaikea keksiä, mikä kannattaisi tuottaa yhdessä tietyssä paikassa, kaukana markkinoista ja vielä kovilla työvoimakustannuksilla. Siksi myös työntekijöiden on oltava valmiita liikkumaan työn mukana.

Suomalaisten työntekijöiden ja työelämän on viimeistään nyt herättävä todellisuuteen työmarkkinoiden pelikentän muuttumisesta. Kun ennen saatettiin tehdä koko työura yhden työnantajan leivissä, on näistä vuosipäiväkultakelloista aika ajanut ohi jo kauan sitten. Suomalaista koulutusta, ammattitaitoa ja asennetta arvostetaan niin meillä kuin maailmalla. Kansainvälisyys ja työvoiman liikkuvuus ovat sekä vahvuus että mahdollisuus. Uhat ja heikkoudet ovat eniten esillä asenteissa ja ennakkoluuloissa. Suomi on hieno maa, mutta ei ainoa laatuaan.

Työelämän mahdollisuudet ja suomalaisen työn arvo eivät sammu, eivätkä edes himmene yrityskaupoilla, päin vastoin. Mielekkäin työ ja auvoisin arki ei välttämättä löydy kotimaan rajojen sisäpuolelta ja hyvä näin. Työntekijöiden ja työn liikkuvuus luo sekä ihmisille että yrityksille huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Pelikenttä on auki, loppu on kiinni pelaajien asenteesta.