Navigate / search

Yrittäjät, Euroopan Rocky Balboat

Yrittäjä on harvinaislaatuinen yksilö, eräänlainen elinkeinoelämän Rocky Balboa, joka juoksee aamulenkkiä auringon noustessa ja palaa kotiin iltamyöhään raskaan ottelun jäljiltä. Yrittämisen haasteet kumpuavat usein jo siitä, että elämme epävarmassa taloudellisessa tilanteessa eikä ylimääräisiin riskeihin ole varaa. Yrittäjyyden karikkojen tasoittamisesta on tullut poliitikoille kevyen helppo mantra, jonka rummutuksen takana todellisen työn tekevät kuitenkin miehet ja naiset isoissa hansikkaissa. Yrittämisen kipukohdat, parhaat kannustimet ja tuottavan työn eväät tulee tiedostaa ja tunnustaa sekä täällä meidän kotimaan että Euroopan kehissä.

EU-tason poliittisen päätöksenteon areenoilla on vihdoin alettu kääntää katseita suurista pieniin päin. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko EU:n yrityskannasta on 99,8 prosenttia ja suurin osa uusista työpaikoista syntyy juuri pk-sektorille.

Vahva talous syntyy tuottavasta työstä. Tuottava työ taas yrityksistä ja uusista innovaatioista, jotka on jalostettu markkinoilla menestyviksi kaupallisiksi tuotteiksi. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta tuleekin lisätä merkittävästi. Korkeakoulutus ja huippututkimus eivät yksin tuo meille työtä, vaan meidän on panostettava investoinneissa ja esimerkiksi EU-rahoituksen koordinoinnissa yhä enemmän toimialustoihin, joissa testataan uusia innovaatioita ja rakennetaan niistä kaupallisia tuotteita, joita yritykset pystyvät edelleen kaupallistamaan ja viemään eteenpäin sekä Euroopan sisämarkkinoilla että unionin ulkopuolelle. Näin synnytetään työpaikkoja Eurooppaan.

Meillä Suomessa on menty suuret edellä myös alihankintaketjujen pohjimmaisia polkevilla venyvillä maksuajoilla. Samalla kun alihankintaketjussa alimmaisena olevat pienyritykset joutuvat odottamaan saataviaan, penää valtio arvonlisäverojen maksuja ajallaan. Jopa kolmeen kuukauteen venyvillä maksuajoilla rahoitetaan suurten yritysten toimintaa ja samalla pakotetaan pienet yritykset turvautumaan oman rahan tai rahoitusyhtiöiden käyttämiseen, jotka puolestaan hyötyvät yritysten ahdingosta. Dominoefekti on valmis kaatamaan alan pienimpiä toimijoita. Suuryritysten maksuajat on saatava kuriin ja valtion on puolestaan annettava arvonlisäverolle järkevät maksuajat.

Huomiota tulee kiinnittää entistä enemmän myös siihen, miten eurooppalainen koulutusjärjestelmä tukisi yrittäjyyden syntymistä sekä osaamisen ja työnteon kohtaamista elinkeinoelämässä. Haluamme lisää yrittäjiä ja yrityksiä, mutta samaan aikaan koulutusjärjestelmämme ovat vasta havahtuneet siihen tosiasiaan, että yrittäjyys ei ole pelkästään luovuutta ja rohkeutta, vaan myös  taitoja ja valmiuksia viedä omia ideoita kaupallistetuiksi lopputuotteiksi. Vaasien ja kukka-asetelmien sijaan voisimme hahmotella kuvaamataidon tunneilla oman brändimme logoa. Yrittäjyys on tuotava maisteriohjelmista peruskouluihin.

Mitä enemmän Eurooppa ja Suomi kykenevät antamaan kansalaisille valmiuksia yrittäjyyteen ja ihmisten osaamisesta kumpuavaan talouskasvuun, sitä laajemmalta yhteiskunnan välttämättömien palveluiden rahoitus voidaan kerätä. Talouskasvu on tehokkain tapa mahdollistaa hyvinvoiva Eurooppa.

Yrittäjyyteen on kannustettava työurien alkupäästä tukemalla nuorten yrittäjyyttä laajentamalla erilaisia laina- ja investointirahoitusmahdollisuuksia. Yrittäjyyteen on luotava mahdollisuudet myös työuran aikana pitämällä huoli siitä, että täysiaikainen työnteko ei estä osa-aikaista yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen on kannustettava työuran loppuvaiheessa niin, että työuran vapaaehtoinen jatkaminen yrittäjyyden kautta on tehty houkuttelevaksi.

Meidän tulee varmistaa myös poliittisen päätöksenteon keinoin, että viimeiset yrittäjät eivät tule silmäkulmat turvoksissa kotiin ringistä, jonne vain rohkeimmat uskaltautuvat. Yrittäjyyteen ja oman osaamisen kaupallistamiseen tulee kannustaa ja kipupisteet tunnustaa, eikä yrittäjä saa olla mielikuvissa ainoastaan se kaikkein vahvin ja rohkein Rocky Balboa. Annetaan yrittäjille hanskat ja kunnon kehä toimia sekä kotimaan että Euroopan areenoilla, eikä jäädä ainoastaan katsomoon jännittämään.

Yrittäjyys ja yhtenäinen Eurooppa nuorten tulevaisuuden mahdollistajina

Työttömyys, etenkin nuorten osalta, on ongelma, joka huolestuttaa kaikkia päättäjiä vasemmalta oikealle, mutta toimivia ratkaisuja ei tunnu löytyvän miltään poliittiselta ilmansuunnalta. Saksan liitokansleri Angela Merkel on todennut, että politiikalla ei tehdä työpaikkoja, vaan niitä luodaan talouden ja sopivien olosuhteiden kautta. Talous alkaa Euroopassa näyttämään varovaisen orastavia elpymisen merkkejä. Nyt tarvitaankin yhtenäisen ja toimivan talouspolitiikan tueksi päätöksiä, jotka mahdollistavat entistä paremmat olosuhteet nuorten ja työtä vailla olevien työllistymiselle.

Euroopassa tulee taata jokaiselle nuorelle toisen asteen koulutus, joka johtaa ammattiin tai vie kohti jatko-opintoja. Monilla aloilla voimme myös kysyä, tarvitsemmeko niin mittavan koulutuksen, jotta nuoret voivat siirtyä työelämään. Monissa Euroopan maissa työmarkkinoille siirrytään usein kandidaattitasoisen tutkinnon jälkeen, Suomessa jo lähtötavoitteena on maisteritason koulutus, kun puhutaan korkeakoulutetusta työvoimasta.

Vahva talous, osaavat tekijät ja yrittäjyyden edellytysten parantaminen luovat parhaan pohjan työllisyyden kasvulle. Nuoren palkkaaminen on yritykselle liian usein riskisijoitus. Koulutus ei aina takaa, että nuori pystyisi valmistuttuaan vastaamaan taidoillaan työelämän tarpeisiin ja työmarkkinoiden kannalta merkityksellisten taitojen oppiminen onkin ensisijaisen tärkeää.

Saksassa oppisopimuskoulutuksen malli on luonut selvät kannustimet yrityksille palkata yhä enemmän nuoria ja saada heille käytännönläheinen tutkinto. Hyviä käytäntöjä kannattaa kopioida ja jalostaa alueellisesti toimiviksi. Oppisopimuskoulutuksen ehdoton valtti on, että ammattitaito vastaa työn tarpeita ja työ opettaa tekijänsä. Euroopan tasolla meidän tulee varmistaa, että oppisopimuskoulutuksessa hankittu ammattitaito tunnustetaan kaikissa unionin jäsenmaissa.

Eurooppalaista työharjoittelua tulee kehittää unionin tuella ja trainee-ohjelmia laajentaa yksityiseltä sektorilta myös yhteiskunnallisille aloille. Yksi hyvä esimerkki tästä on Erasmus-ohjelma, jonka kautta kansainväliseen harjoitteluun on lähtenyt jo yli 6000 suomalaista ja jo yli 83 000 eurooppalaista vaihto-opiskelijaa on hakenut Suomesta oppia maailmalle. Eurooppalainen Eures-työnvälitysverkosto tarjoaa tällä hetkellä suomalaisille nuorille miltei puoltatoista miljoonaa avointa työpaikkaa Euroopassa. Työn on löydettävä tekijänsä ja tekijän työnsä.

Nuorten yrittäjyyteen kannustamiseen on löydettävä lisää keinoja ja yrittäjiä koskevan työlainsäädännön tulee olla huomattavasti nykyistä kannustavampaa. Työlainsäädäntöä tulee kehittää niin, että yrittäminen ei vaikeuttaisi tai estäisi muun työn vastaanottamista yrittämisen ensiaskelien ohella. Euroopassa perustettavista yrityksistä 99 prosenttia on mikroyrityksiä ja niistä kolmasosa on työttömien perustamia. Näiden yritysten alkutaivalta helpottamaan on kehitetty Progress-mikrolainamekanismia, jolla kannustetaan pienyrityksen perustamiseen rahoituksen ollessa muuten tiukassa.

Unionilla on mahdollisuus parantaa nuorten ja työtä vailla olevien työllistymistä rakentamalla vahvaa taloutta, parantamalla yrittämisen mahdollisuuksia, työelämälähtöistä oppimista ja työvoiman liikkuvuutta. Ilman yhtenäistä Eurooppaa, yrityksemme toimisivat huomattavasti pienemmillä markkinoilla ja mahdollisuudet työllistymiseen olisivat selvästi heikommat. Nuoret osaajat tarvitsevat Euroopan unionia, Eurooppa tarvitsee osaajia ja nuoret ovat eurooppalaiset työpaikkansa ansainneet.

Mistä maksamme sähkölaskussamme?

Sähkö näkyy joka puolella arjessamme ja yhteiskunnassamme – mikään ei toimi ilman sitä. Sen hinta puhututtaa ja se mielletään Suomessa kalliiksi, vaikka hintatasomme on EU:n edullisimmasta päästä. Viime vuosina EU:n jäsenvaltioissa energiahinnat ovat nousseet useassa maassa. Nousu on ollut jopa yli 20 prosenttia vuosien 2008 – 2012 välillä. Eurooppalaiset maksavat sähköstään yli kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi amerikkalaiset kotitaloudet. Suomen, kuten useimman jäsenvaltion kohdalla, iso osa kustannusten kasvusta ei johdu itse energian hinnannoususta, vaan valtiollisesta sääntelystä, verotuksesta ja infrastruktuurirakentamisesta johtuvista kustannuksista.

Suomessa sähkön vähittäismarkkinat ovat toimineet jo pitkään. Pohjoismaisen sähköpörssin toiminta ja kotimaassa tehdyt poliittiset ratkaisut määrittävät pitkälti asiakkaan vapauden päättää, mistä ostaa sähkönsä – ja mihin hintaan. Asiakkaan kannalta on tärkeää, ettei markkinoita ajeta väkisin isojen toimijoiden keskinäiseksi pelikentäksi, vaan että toimijoita on markkinoilla useampia, mikä mahdollistaa kilpailun toteutumisen.

Sama kaava pätee myös EU:n laajuisesti, tosin haasteita on paljon. Muualla Euroopassa sähkö ei kulje yhtä hyvin maiden välillä kuin Pohjoismaissa ja pelisäännöt ovat hyvin kirjavat. Suurin ongelma energian sisämarkkinoille EU:ssa on eri jäsenvaltioiden tapa rakentaa omia ratkaisujaan, mikä ei välttämättä tue vapaiden energiamarkkinoiden kehitystä. Syöttötariffit takaavat sähkön tarjoajille tietyn hinnan sähköstä, mutta estävät markkinoiden terveen toiminnan.

Lähivuosikymmeninä tarve energiainfrastruktuurin uudistus- ja kapasiteetin korvaamistarpeille niin Suomessa kuin koko EU:n tasolla on entistä kovempi. Meidän onkin syytä kyetä katsomaan erilaisia energiantuotantotapoja mahdollisimman objektiivisesti vertailemalla niiden hyötyjä ja haittoja tasapuolisesti, ei ainoastaan vihreiden – tai teollisuustuotannon kasvuun tähtäävien lasien läpi. Energiatehokas ja ympäristövastuunsa hyvin hoitava yritys kasvattaa omaa kilpailukykyään sekä kuluttajien silmissä että tuotantoon käytettävän energianmäärän suhteen. Kestävän kehityksen periaatteita ja energiatehokkaita ratkaisuja noudattava teollisuustuotanto ei ole ristiriidassa kilpailukyvyn kanssa.

EU:n tulee panostaa investointitukea uusien energiamuotojen ja teknologioiden kehitykseen, joilla saadaan hukkaenergian kulutus laskuun. Liian tiukkojen aikamääreiden asettaminen ei ole hyvä ratkaisu siirryttäessä uusiutuviin energialähteisiin. Ensin on todistettavasti pystyttävä tuottamaan tarvittava energiamäärä uusiutuvilla energialähteillä. Saksa on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun siirtymäaika pois ydinvoimasta määrätään liian tiukaksi – lopputuloksena on kasvanut kivihiilen poltto ja negatiivinen kehitys ympäristön näkökulmasta.

Tempoileva sääntely EU:n tasolla kuvastaa lyhytnäköistä energiapolitiikkaa, mikä tuottaa helposti takapakkia energiamarkkinoiden kehittymiselle. On tärkeää, että EU:n sisämarkkinat toteutuvat tulevaisuudessa myös energiasektorilla. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mikäli yhteistä linjaa ei löydetä. Suomen ja koko EU:n etu ovat toimivat sähkömarkkinat, jotka painottavat tervettä, pitkäjänteistä ja ennen kaikkea yhtenäistä energiapolitiikkaa.

Energia toimialana on tyypillistä suurten pääomien liiketoimintaa: tehtävät investoinnit ovat euromäärältään valtavia ja vaikutusajoiltaan vuosikymmenien ratkaisuja. Siksi ilman johdonmukaista ja yhtenäistä energiapolitiikkaa, sähkölaskumme loppusumma tulee kasvamaan tasaiseen tahtiin. Kysymys kuuluukin, haluammeko maksaa sähkölaskussamme sähköstä vai huonosta politiikasta?