Navigate / search

Olen seurannut sivusta hyvän amerikkalaisen ystäväni arkea siitä, kun lapsia on neljä, perheen isä on työtön, sairausvakuutusta ei ole ja äiti sairastaa keuhkosyöpää. Amerikkalaisen kulttuurin mukaisesti kysyttäessä everything is alright, mutta pintaa syvemmältä raaputtamalla olkapäälle olisi käyttöä useamminkin. Ihannevaltiomallit, talousopit ja kauneimmatkin ideologiat sortuvat kuin amerikkalainen unelma, kun ihminen ja elämä eivät toimikaan valitun kaavan mukaisesti.

Koko kansan hyvinvoinnin takana on aina hyvinvoiva ihminen. Kun lapsi perheessä sairastaa, vaikuttaa se väistämättä koko perheen arkeen. Sama sääntö pätee Eurooppaan, joka kipuilee tällä hetkellä suurten kasvukipujen äärellä. Unionilta puuttuu yhteinen suunta terveen ja sosiaalisesti hyvinvoivan Euroopan saavuttamiseksi.

Sosiaaliset ongelmat näyttäytyvät meille tuttavapiirissä ja katukuvassa sekä erityisesti veroprosentissa, sillä yhteiskunnan työkalut näiden hoitamiseksi maksavat pitkän pennin. Esimerkiksi Suomessa yksi nuorisopsykiatrian laitoshoitovuorokausi maksaa saman verran kuin opintotukikuukausi. Yhtälö on surullisen yksinkertainen: mitä huonommin Eurooppa sosiaalisesti voi, sitä kalliimmaksi ongelmien hoitaminen meille tulee ja mitä pidempi lasku on, sitä enemmän palveluita joudutaan karsimaan.

Kyllä, EU:ssa tarvitaan jäsenmaiden talouksien rakenneongelmien korjaamista, mutta samaan aikaan on huutava tarve painottaa enemmän myös terveydenhuoltoon ja koulutukseen tehtävien pitkäaikaisten investointien arvoa. Kyse on EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta. Taloutta ei saada kuntoon pelkkiä rakenteita laastaroimalla ilman ihmisen entistä vahvempaa huomioimista. Lujittamalla sitä sosiaalisen ulottuvuuden kivijalkaa, jossa eurooppalaiset voivat luottaa omaan koulutukseensa, omaan terveydenhuoltojärjestelmäänsä ja yhteiskunnan apuun silloin, kun ilman apua ei yksinkertaisesti pärjää, vahvistamme myös yhteisen taloudellisen hyvinvoinnin pohjaa.

EU:ssa yhteinen sosiaalipolitiikka tarkoittaa tällä hetkellä ihmisten elintason miniminormien täyttämistä ja erilaisten suositusten jakelemista. Syyttävät sormet eivät auta ketään parantumaan saati pysymään terveenä. Yhteinen sosiaalisten perusoikeuksien ja hyvinvoinnin ohjenuora määrittelisi jäsenvaltioille suuntaviivat siihen, milloin yhteiskunnan pitää auttaa ja minkälaisiin terveyspalveluihin jokaisen jäsenvaltion kansalainen on oikeutettu.

Vaatimalla samantasoisia euromääräisiä sosiaalietuuksia Kreikan ja Suomen kansalaisille, vaadimme itsemme hengiltä. Rakentamalla yhteisen sosiaalisen ulottuvuuden ja sosiaalisten perusperiaatteiden järjestelmän kaikille hyvinvointivaltion osa-alueille, viitoitamme sen tien, joka johtaa yhdenvertaiseen ja sosiaalisesti kestävään Eurooppaan. Pitämällä huolen siitä, että vastasyntyneen eliniänodote on korkea kaikkialla Euroopassa, ja että jokaiselta terveysasemalta saa laadukasta terveydenhoitoa takaamme, ettei kenenkään tarvitse lähteä perheensä luota hakemaan rajan takaa parempia rahallisia sosiaalietuuksia tai laadukkaampia hyvinvointipalveluita.

Kun EU-alueen talouspolitiikalle halutaan jatkossa luoda kantava perusta ja vahvistaa unionin kilpailukykyä, on lähdettävä liikkeelle terveen pohjan rakentamisesta. Tämä lähtee ihmisen hyvinvoinnista ja perustarpeiden turvaamisesta. Unionin on pystyttävä rakentamaan tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet pysyvään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kaikille sen jäsenmaiden kansalaisille. Jokainen lapsi ansaitsee perheessä yhtäläisen kohtelun – kannustusta, huomiota ja välittämistä – vaikka kaikki eivät keinuun kerralla mahtuisikaan.

Suomea on jakanut tällä viikolla kaksi keskustelunaihetta: Julkkis BB ja Nokia-kaupat. Ainoa yhtenäinen linja uutisviidakosta on kansalaisten keskuudessa tuntunut löytyvän naapurimaan vauvauutisista. Madeleinen onnen puolesta ollaan yhteisesti iloisia, eilisen tähdet saman katon alla ja Nokia sen sijaan jakavat vahvasti mielipiteitä.

Salon tehtaan työntekijä kertoi uutisissa olleensa tähän asti töissä suomalaisessa yrityksessä, mutta nyt ei enää tiedä, onko työpaikalla tulevaisuutta kasvottomassa kansainvälisessä yhtiössä. Todellisuudessa Microsoftilla on Bill Gatesin myötä huomattavasti kasvollisemmat pääomistajat kuin pirstaleisista omistajaosuuksista koostuvalla, pääasiassa amerikkalaisten eläke- ja sijoitusrahastojen omistamalla Nokialla.

Nokian omistus ei ole enää vuosiin ollut suomalaisissa käsissä, mutta mielikuvissa vanha kumisaapastehdas elää edelleen niin suomalaisen kansantalouden kuin kansallisidentiteetinkin keihäänkärjen kiillottajana. Nokia on kiistatta ollut yksi tämän maan yrityshistorian kirkkaimpia tähtiä ja ansaitsee kaiken kunnioituksen, mutta eilisen menestyksellä ei makseta tämän päivän laskuja. Yritykseen on työntekijöiden keskuudessa uskottu niin paljon, että elämä on omakotitalotontista autolainaa myöten rakennettu tehtaalta saatavan palkkatulon varaan. Unelmat muuttuvat nopeasti taakoiksi, kun vapailla kansainvälisillä markkinoilla toimiva yritys siirtääkin toimintonsa kannattavampien ja kannustavampien pelikenttien ääreen.

Nokian ja Microsoftin kaupan myötä Nokian äly- ja peruspuhelinyksiköt tehtaineen sekä myynti- ja markkinointitoimintoineen siirtyvät amerikkalaisen yrityksen omistukseen. Nokialle jäävissä toiminnoissa työskentelee Suomessa 5 900 ja maailmanlaajuisesti noin 56 000 ihmistä. Microsoftille siirtyvässä matkapuhelinyksikössä Suomessa 4 700 ihmistä ja maailmanlaajuisesti 32 000. Yritykset ovat merkittäviä työnantajia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Nokia suunnittelee keskittyvänsä verkkorakenteisiin ja -palveluihin, kartta- ja paikkatietopalveluihin sekä teknologiakehitykseen ja -lisensointiin. Nokiasta tulee siis ensisijaisesti verkkoyhtiö. Tämä ei välttämättä ole huono siirto. Ruotsalainen Ericsson luopui matkapuhelimista ja on nykyään verkon hallintapalveluiden kiistaton johtaja, työllistäen Ruotsissa 17 000 ja maailmanlaajuisesti 110 000 työntekijää.

Yritykset kansainvälistyvät ja työt levittäytyvät ympäri maailmaa markkinoiden kysynnän mukaan. Sellaista lopputuotetta on vaikea keksiä, mikä kannattaisi tuottaa yhdessä tietyssä paikassa, kaukana markkinoista ja vielä kovilla työvoimakustannuksilla. Siksi myös työntekijöiden on oltava valmiita liikkumaan työn mukana.

Suomalaisten työntekijöiden ja työelämän on viimeistään nyt herättävä todellisuuteen työmarkkinoiden pelikentän muuttumisesta. Kun ennen saatettiin tehdä koko työura yhden työnantajan leivissä, on näistä vuosipäiväkultakelloista aika ajanut ohi jo kauan sitten. Suomalaista koulutusta, ammattitaitoa ja asennetta arvostetaan niin meillä kuin maailmalla. Kansainvälisyys ja työvoiman liikkuvuus ovat sekä vahvuus että mahdollisuus. Uhat ja heikkoudet ovat eniten esillä asenteissa ja ennakkoluuloissa. Suomi on hieno maa, mutta ei ainoa laatuaan.

Työelämän mahdollisuudet ja suomalaisen työn arvo eivät sammu, eivätkä edes himmene yrityskaupoilla, päin vastoin. Mielekkäin työ ja auvoisin arki ei välttämättä löydy kotimaan rajojen sisäpuolelta ja hyvä näin. Työntekijöiden ja työn liikkuvuus luo sekä ihmisille että yrityksille huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Pelikenttä on auki, loppu on kiinni pelaajien asenteesta.