VALIKKO

Teoria on hyvä renki, mutta huono isäntä

Tänä päivänä on selvästi trendikästä pohtia arvo- ja talouspoliittisia linjanvetoja. Mihin koulukuntaan kuulut, ääreen vai laitaan ja välimalleista viis. Oma arvopoliittinen näkemykseni on selkeästi liberaali. Mielestäni ihminen saa elää elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo, kunhan ei vahingoita muita. Talouspoliittisen linjani kanssa olen joutunut pohtimaan enemmän.

Opiskeluaikaan kahlasin läpi kansantalouden teorioita koettaen sijoittaa itseäni ja omaa poliittista näkemystäni tarkasti niiden kartalla. Määrittelen itseäni markkinaliberaaliksi, mutta samalla realistiksi, keskustaoikeistolaiseksi moderaatiksi. Ymmärrän vapaiden markkinoiden tuomat edut, mutta niiden täydellinen toteuttaminen on käytännössä samanlainen illuusio kuin Marxin esittelemä sosialismi, tai puhdas kommunismi.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen toteaa artikkelissaan taloustieteilijöistä, että useimmat heistä ovat liberaaleja individualisteja, jotka painottavat ihmisten omia valintoja. Allekirjoitan tämän myös omalla kohdallani, mutta näen yhteiskunnan enemmän kokonaisuuksien kautta, jota hallitsee epätäydellinen ihmisluonne. Vallitseva poliittinen ja talouden tilanne, valtion rakenne ja kansalaisyhteiskunnan järjestäytyminen ovat yhtä lailla järjen kuin tunteiden valossa tehtyjen päätösten epätäydellisiä ilmentymiä.

Perinteinen keynesiläisyys on suosiossa yhä harvemmissa piireissä ja soveltavan taloustieteen tutkimukset hallitsevat kenttää, mutta poliittisessa keskustelussa tällä ei sen sijaan ole tilaa. Media rakastaa vastakkainasettelua ja poliitikkojen sijoittamista vasemmalle tai oikealle, liberaaliin tai konservatiiviin kenttään. Ääripäät myyvät lehtiä ja maltillinen enemmistö vaikenee.

Kokonaisuudessa rahapolitiikka on vain pisara meressä. On hyvä, että keskusjohtoisesti kabineteissa päätetyt devalvaatiot ja revalvaatiot ovat historiaa. Uskon, että talous toimii sitä paremmin, mitä vähemmän julkinen valta puuttuu markkinoihin. Ymmärrän kuitenkin, että osittain puuttuminen on väistämätöntä niin kauan kun halutaan säilyttää kansalaisille pieni kustanteiset julkiset palvelut, kuten koulut ja terveydenhoito sekä kantaa huolta niistä ketkä eivät siihen kykene.

Mahdollisuuksien tasa-arvon tarjoaminen kaikille kuuluu omaan maailmankuvaani yhtä lähtemättömästi kuin usko siihen, että työn tarjoaminen ja sen tekeminen ovat parasta sosiaaliturvaa. Tästä syystä olen myös valmis hyväksymään sen, että täysin vapaat markkinat ilman minkäänlaista yhteiskunnallista ohjausta eivät ole realistinen mahdollisuus. Näin ollen teoriat niiden käyttäytymisestä ja puhtaasti teorioihin perustuva poliittinen päätöksenteko eivät toimi oikeassa elämässä.

Saamaa realismia tulee mielestäni harjoittaa suhteessa politiikan tekemiseen. Asiat eivät etene kuten poliittiset talousteoriat, koska ihmisten käytös harvoin, jos koskaan, mukailee kaavojen ja numeroiden linjoja. Etenkin jos mukana on enemmän poliittista ideologiaa kuin pragmaattisuutta.

Poliittiset päätökset ovat tuskin koskaan sellaisia, että niitä voidaan tehdä kaikkia miellyttäen. Ihmiset ovat myös kiinnostuneempia siitä, miten jokin päätös vaikuttaa heidän arkipäiväänsä, vaikka leikkaus lomapäivien määrään olisi heille pitkällä aikavälillä hyödyllisempää työpaikan säilymisen varmistamiseksi. Poliittisista päättäjistä tämä tulokulma on helposti turhauttava ja sotii isompaa kuvaa katsottaessa kaikkea järkeä vastaan. Kuitenkin tosiasia on, että demokraattisessa yhteiskunnassa poliittisille päätöksille tarvitaan enemmistön, kansalaisten, tuki. Tästä syystä paras talousteoreetikko ei välttämättä ole paras poliitikko, eikä poliitikko paras talousteoreetikko.

 

Kansantalouden Jalakset, kuinka arvokkaita ovat Suomelle yli puoli miljoonaa työpaikkaa?

Työn uudet muodot puhuttavat paljon ja olen itsekin niistä kirjoittanut. On seksikkäämpää päivittää Instagramiin kuva MacBookista ja höyryävästä lattekupista katukahvilassa kuin hitsipillistä ja kuulosuojaimista tehtaassa tai telakalla. Suuri osa suomalaisista kuitenkin ansaitsee palkkansa suorittavasta työstä. Varma ja säännöllinen toimeentulo on työsuhde-eduista toivotuin. Mitä näille työpaikoille kuuluu vuoden 2016 Suomessa? Valitettava totuus on, että ei kovin hyvää.

Lue lisää >>

Jakamistalouden uusi aluevaltaus: työtä pilvessä aamusta iltaan

Oman aikansa edelläkävijä Adam Smith totesi jo 1700-luvulla, että työnjako ja vapaus mahdollistavat ihmisten erilaisten lahjojen hyödyntämisen. Smithin ajattelu on edelleen ajankohtaista. The Financial Times kirjoitti lokakuussa kolumnissaan jakamistalouden uudesta aluevaltauksesta, jossa työnantajat vievät työtehtäviä ja projekteja pilvipalveluihin, erilaisiin “platformeihin”. Platformeista tai alustoista työntekijät ympäri maailmaa voivat poimia heidän taidoilleen sopivia työtehtäviä ja projekteja. Ainoat vaaditut elementit ovat tietokone ja toimiva verkkoyhteys valmiin työn palauttamista varten. Työntekijät voivat kerryttää itselleen laatuarvioita tehdyistä töistä ja tätä kautta määritellä omaa palkkiotaan. Työtä voi järjestelyn avulla tehdä Ibizan rannalla tai New Yorkin katukahvilassa, aamukahvin tai iltateen voimalla.

Lue lisää >>

Höyry, sähkö, digitalisaatio, kiertotalous

Rakenneuudistukset, menoleikkaukset, yksikkökustannusten pienentäminen; kasvua, kilpailukykyä, innovaatioita ja pk-yrittäjyyden alleviivaamista. Erilaisia eväitä, ohjeita ja asiantuntijoita riittää siitä, miten Suomen talous saadaan takaisin kasvu-uralle. On kiistaton tosiasia, että rakenteellisia uudistuksia sekä elvyttäviä toimia valtion tasolla tulee tehdä. Kotipesän on oltava kunnossa, kasvupohjan terve ja kannustava sekä julkisen sääntelyn ennustettavaa. Säästöillä korjataan budjetin alijäämää, mutta kasvulukuihin vaikuttavuus on päinvastainen. Yhä olennaisempaa on, että samaan aikaan suunnataan paukkuja talouden kasvaville aloille.

Lue lisää >>

Euroopan kaksi sairasta miestä ja the rule of law

Lapsuudesta jää mieleen mitä merkillisimpiä muistikuvia. Hyvät muistot säilyvät ja kultautuvat, mutta jotkin epämiellyttävät ja ikävät tapahtumat jättävät lähtemättömän jälkensä. Muistan, kuinka vanhemmilla naapurintytöillä oli tapana kiusata hauskojen leikkihetkien päätteeksi pienempäänsä jättämällä tämän väkisin lukkojen taakse jääden itse nauramaan oven toiselle puolelle avuttomille huudoille. Pelin säännöt ja henki muuttuivat hetkessä ja jäljelle jäi kysymys, miksi?

Lue lisää >>

Miksi äänestin Juhana Vartiaista?

Niin ylpeitä kun pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta olemmekin, fakta on, että se on käytännössä rahoitettu aina velalla. Olen kiistatta sitä mieltä, että perusmalli on hyvä ja tulonsiirtoihin perustuva toimeentulon turvaaminen jokaiselle yksilölle rakentaa turvallisen ja vakaan yhteiskuntamallin. Meidän tulee kuitenkin pitää mielessä, että velka on veli otettaessa, velipuoli maksettaessa ja maksun aika tulee väistämättä.

Lue lisää >>

Lainavuoren alta puoleen miljoonaan uuteen työpaikkaan

Euroalueen katseet ja talousuutisoinnin kärjet ovat tällä hetkellä tiukasti suunnattuina Kreikan tilanteeseen ja sen pohjalta vedetään johtopäätöksiä milloin euroalueen, milloin koko EU:n alamäestä ja hajoamisesta. Uskallan kuitenkin väittää, että seuraavan vuoden aikana Euroopan taloustilanteessa tullaan näkemään käänne parempaan. Miksi näin?

Lue lisää >>

Ukraine calling: tukea on, apu vain puuttuu

Marraskuun 26. päivänä vuonna 1939 neljä venäläistä rajajoukkojen sotilasta kuolee omien joukkojen lavastamassa tykistöiskussa Mainilassa. Neljä päivää myöhemmin alkaa Suomen taistelu itsenäisyytensä säilyttämiseksi. Kolme kuukautta sodan syttymisestä Ranska ja Iso-Britannia ovat valmiita tarjoamaan Suomelle apuaan, lähin naapurimaa Ruotsi ei tässäkään vaiheessa. Pelko sodan laajenemisesta estää avun vastaanottamisen, vaikka hätä ihmisistä ja itsenäisyydestä on todellinen. Naapurin haluttomuus auttaa on ymmärrettävä haluna suojella omaa aluettaan ja kansaansa joutumasta Saksan ja Neuvostoliiton väliseksi taistelutantereeksi.

Lue lisää >>