Navigate / search

Vahvan Euroopan ja Suomen puolesta

Meidän on vihdoin aika ymmärtää, mikä merkitys Euroopan parlamentilla on EU:n päätöksenteossa ja mitkä ovat EU:n päätöksenteon vaikutukset meihin. Esivaaleista on tehtävä ensisijaiset vaalit.

Euroopan unioniin liittyy monia harhakäsityksiä. Hinnat eivät nousseet euron myötä, markan arvo ei olisi enää kuudesosa euroa, kahdenkeskistä kaupankäyntiä Neuvostoliiton kanssa ei enää olisi, Nokia ei ollut enää aikoihin ”suomalainen”, eikä tämä maa ole koskaan tullut toimeen omillaan, viiden miljoonan ihmisen kesken pohjolan perukoilla. Monia unionin positiivisia vaikutuksia emme näe, emmekä edes voi tietää, koska toista todellisuutta ei ole tapahtunut. Entistä aikaa on turha kullata, koko hyvinvointivaltio on rakennettu velaksi ja on viimein aika tunnustaa, että tälle rakennustyölle ja sen tulevalle elinkaarelle on löydettävä riittävät eväät.

Tunnustan ja tiedostan valuviat, joita unionissa on. Sen hallinnon ja demokratian välinen suhde on haastava. Sen päätöksentekoprosessi on raskas ja paikoin harhaan ampuva. Selkeä yhteinen maali puuttuu. Lisäksi EU:ssa kärsitään edelleen liian yksityiskohtaisesta sääntelytulvasta. Säädösten määrääkin ongelmallisempaa on niiden epäjohdonmukaisuus, päällekkäisyys ja hallitsemattomuus sekä tasapuolisen toimeenpanon puute kaikissa jäsenmaissa.

Talous- ja rahaliitto on kaukana täydellisestä. Yhteistä talous- ja rahaliittoa luodessa unohdettiin, että sama raha- ja korkopolitiikka eivät sovi heti alusta asti kaikille jäsenmaille. Ongelma on, että rahaliitto on ollut poliittinen projekti, kun sen olisi pitänyt olla taloudellinen ja järjellä tehty prosessi. Tätä olennaista valuvikaa on nyt korjattu yhtenäistämällä finanssipolitiikkaa. Pankkiunionin loppuunsaattaminen on kuitenkin välttämätöntä, mikäli emme halua jälleen maksajiksi seuraavan taantuman kolkuttaessa ovelle. Tämä edellyttää pankkien vakavaraisuuden ja niiden valvonnan saamista riittävälle tasolle, jotta yhteisestä talletussuojasta voidaan edes keskustella.

Vakaus on yksi merkittävimmistä asioista, joita EU-jäsenyys on Suomelle tuonut. Inflaatio ja korot laukkasivat vielä 90-luvun alussa taivaissa ja devalvaatiosykli vahingoitti talouttamme. Suomen viennistä 70 prosenttia suuntautuu euroalueelle, joten valuuttariskin katoaminen ja tullimaksujen poistuminen ovat tarjonneet yrityksille huomattavasti vakaammat ja helpommat olot.

Jotta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on mahdollista, tarvitsemme voimakasta tuottavuuden kasvua. Suomalaisten yritysten vahvuus on erikoistumisessa, eikä tämä onnistu ilman riittävän suuria sisämarkkinoita, jollaiset meille tarjoaa ainoastaan 500 miljoonan ihmisen EU.

Sisämarkkinat ovat tuoneet koko EU:lle lisää talouskasvua, jopa reilusti yli 200 miljardia euroa vuosittain. Suomi on myös maksanut valtionvelan korkoja kaksi miljardia vähemmän vuodessa kuin ilman euroa. Pörssiyhtiöiden rahoituskustannukset ovat kokonaisuudessaan puoli miljardia pienemmät euron ansiosta. Asuntovelallisille matalat korot ovat jättäneet enemmän rahaa muuhun elämiseen.

EU:n digitaalisista sisämarkkinoista puhutaan paljon, eikä turhaan. Ainoastaan 15 prosenttia kuluttajista Euroopassa tekee verkko-ostoksia toisesta EU-maasta ja vain seitsemän prosenttia pk-yrityksistä myy tuotteitaan kotimaansa ulkopuolelle. Jokainen varmasti ymmärtää, että on järkevää rakentaa unionille yhteiset digitaaliset sisämarkkinat ilman 28 erilaista arvonlisäverojärjestelmää, jotta yritykset pääsevät helposti laajemmille markkinoille ja me kuluttajina hyödymme terveestä markkinataloudesta.

Euroopan ja Suomen mahdollisuudet uusiin teknologioihin perustuvilla sektoreilla ovat suuret. Koko maailmassa tällä hetkellä nopeimmin kehittyvät tieto- ja viestintäteknologiat sekä niiden hyödyntäminen. Suomessa kyseiset sektorit ovat vahvempia kuin Euroopassa keskimäärin ja luovat jopa 10 prosenttia kansantuotteestamme. Ei ole sattumaa, että juuri tieto- ja viestintäteknologioiden rooli korostuu startup- ja kasvuyrityskentällä. Mahdollisuudet ovat kuitenkin vielä laajemmat: digitalisaation avulla voidaan parantaa työn tuottavuutta kaikilla toimialoilla.

Yli 90 prosenttia maailman datasta on luotu viimeisten neljän vuoden aikana. Digitaalinen talous kasvaa seitsemän kertaa muuta taloutta nopeammin. Maailman dataliikenteen odotetaan 20-kertaistuvan vuoteen 2019 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä internetiin kytketään yli 50 miljardia laitetta. Nämä ovat vasta maistiaisia siitä, millaisia lukuja muutos tarjoilee.

Digitaalisuus tarjoaa mahdollisuutta vaurauteen, uusiin työpaikkoihin, parempiin palveluihin, uudenlaisiin oppimisympäristöihin ja tutkimuksen välineisiin. Digitaalisuuden hyödyntäminen ratkaisee sen, mikä maanosa nappaa piikkipaikan maailmantalouden juoksukisassa tulevina vuosina. Meillä on kaikki syy paitsi toivoon myös huoleen. Kaikki uuden ajan yritysjättiläiset, kuten Amazon, Google, Facebook, Netflix, Alibaba, Baidu ja Tencent, ovat syntyneet muualla kuin Euroopassa – USA:ssa, Kiinassa, Koreassa. Yhtäkään todellista digimarkkinoiden isoa nimeä ei ole noussut Euroopasta. Tästä meidän on oltava huolissamme.

Me jäämme jälkeen, koska maanosamme sisämarkkina ei ole tarvittavan yhtenäinen. Olemme eriytyneet 28 pieneen markkinaan, jotka eivät mahdollista voimakkaasti skaalautuvaa digitaalista bisnestä. Jäämme jälkeen, koska EU:n yhdentyminen on riittämätöntä, sen syveneminen liian hidasta ja Lissabonin strategiaa hienoine digitaalisine agendoineen ei ole toteutettu. Jäämme jälkeen, koska kansallisvaltiot ovat tehneet vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi sen, minkä teknologia on jo mahdollistanut.

Talouskasvu on nostettava tämän päivän politiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi. Sen saavuttamiseksi Suomen ja EU:n on tuettava merkittävästi digitaalisen osaamisen kehittämistä sekä panostettava investointeihin sekä rakenteiden ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Euroopan unionin on katsottava rohkeasti kohti digitalisoituvaa tulevaisuutta – haikailematta menneisyyteen. Uudenlaisten kasvumahdollisuuksien tunnistaminen vie meitä oikeaan suuntaan, joka tuo mukanaan lisää työtä ja mahdollisuuksia myös meille suomalaisille osana Eurooppaa.

Tulevaisuutta nyt rakentava milleniaalisukupolvi haluaa valita työmahdollisuutensa vapaasti yhden maan sijaan 27 jäsenmaasta sekä tarjota lapsilleen kansainvälisen ja avoimen kasvuympäristön. Meille EU on koti ja todellisuus, ei ulkoinen uhka ja erillisyys.

Nyt on meidän aikamme.

Koko Eurooppa ja Kokoomus puhelimessasi

Sosiaalisessa mediassa näkee usein suomalaisten ystävien kuvia, joissa matkustetaan Suomesta ’lomalle Eurooppaan’ tai kuulee ’siellä Euroopassa’ -lausahduksia. Euroopan unioni taas mielletään usein ainoastaan instituutioiksi ja Brysseliksi, vaikka tosiasiassa jokainen kansalainen mantereemme laidasta laitaan on yhtä lailla eurooppalainen ja osa Euroopan unionia. Meidän on korkea aika ajatella ja puhua Euroopan unionin politiikasta samanlaisena osana arkisia kahvipöytäkeskustelujamme ja yhteiskuntaamme kuin sote- tai maakuntauudistus. Helpommin sanottu kuin tehty. Muutoksen toteuttamiseen tarvitsemme rohkeita suunnannäyttäjiä ja mielipidevaikuttajia, sekä entistä suorempia viestintäkanavia ja tiivistä yhteistyötä medioiden kanssa.

Mitä perinteinen puolue voi tehdä suoran vaikuttamisen, tiedonvälityksen ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi? Paljonkin. Puolueen työssä sekä tavoissa toimia ja vaikuttaa on aika siirtyä 2020-luvulle. Eurooppa ja koko maailma ovat jo käytännössä yhden klikkauksen päässä älypuhelimissamme. Näin tulisi olla myös Kokoomuksen.

Ensinnäkin, puolueen jäsensivustolta tulee löytyä keskustelupalsta, jossa jokainen Kokoomuksen jäsen voi nostaa esiin itselleen tärkeitä ajankohtaisia asioita. Näin mahdollistamme puolueen sisällä suoran keskustelun jäsenistön, piirien johdon, puoluetoimiston väen sekä puolueen eri asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi sivuille on saatava oma kohtansa puoluevaltuustolle ja eri verkostoille. Näin ympäristöstä, EU:sta tai esimerkiksi sivistyksestä kiinnostuneet voivat käydä omaa keskusteluaan suoraan ja ajantasaisesti.

Toiseksi, tarvitsemme Kokoomus-aplikaation, jolla voimme käydä keskustelua reaaliaikaisesti työmatkalla, metrossa tai odottaessamme junioreita kotiin harrastuksistaan. Push-ilmoituksella saamme ruudullemme puoluetovereidemme mielipiteet päivänpolttaviin kysymyksiin niin kunnan, maakunnan, valtakunnan kuin Euroopan tasoilla. Järjestelmä mahdollistaisi myös jäsenkyselyt tai -äänestykset, joiden avulla puolueen linjan ja esimerkiksi puoluekokousaloitteiden aito kannatus jäsenistön keskuudessa on mahdollista selvittää. Näin säästämme kaikkien aikaa, tehostamme toimintaamme ja mahdollistamme suoran vaikuttamisen puolueessa.

Kolmanneksi, Kokoomus on ennen kaikkea osaavien ihmisten puolue, mutta hyödynnämme puolueen riveistä löytyvää yksilöllistä osaamista edelleen liian vähän. Jäsenkuntamme asiantuntijat tulee tunnistaa ja mikäli se heille sopii, listata yhteystietoineen puolueen jäsensivuille ja aplikaatioon, joiden kautta heille on mahdollista esittää kysymyksiä ja käydä keskustelua.

Neljänneksi, haluan hyödyntää riveistämme löytyviä asiantuntijoita entistä aktiivisemmin myös ajatuspaja Toivon työssä. Toivosta tulee kehittää kansainvälisesti kilpailukykyinen ja kiinnostava ajatushautomo, jonka analyysejä ja julkaisuja voidaan käyttää laajasti hyödyksi politiikan arjessa sekä ohjelma- ja sisältötyössä. Tähän työhön kytkisin tiiviisti myös jo olemassa olevat ja jatkuvasti kehittyvät verkostot sekä vaikuttajaryhmät kaikilla toiminnan tasoilla.

Euroopan unionin, Suomen valtion tai kaupunkien tavoitteena ei ole tehdä poliittisia esityksiä ja päätöksiä, jotka ovat kansalaisten yleisen mielipiteen vastaisia. Kansanvallassa sinä päätät, ja me olemme puolueena sitä vahvempia mitä vankemmalla asiantuntemuksella ja suoremmin saamme mielipiteemme kuuluviin Lapista Lappeenrantaan ja Helsingistä Brysseliin.

 

Olen ehdolla Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtajaksi kesän 2018 puoluekokouksessa

Puolueen jäsenyyden ja aktiivisen puoluetoiminnan tulee olla merkityksellinen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä vaikuttamiseen. Puoluevaltuuston tulee koota kentän ääni, jonka pitää kuulua puolueen linjassa ja päätöksenteossa.

Kokoomukselta puuttuu tällä hetkellä vahva Eurooppa-politiikan linja ja ääni. Eurooppa-politiikka tulee ottaa kiinteäksi osaksi niin kansallista kuin maakunnallista vaikuttamista sekä tehdä töitä sen eteen, että Kokoomus on Suomen johtava Eurooppa-puolue vahvan suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi.

Vahva puolue rakennetaan jäsenistön ääntä kuunnellen – sinun äänesi ratkaisee.

Lue lisää ja lähde mukaan.

Euroopan historiallinen tulevaisuus

Euroopan komissio ennusti vielä tämän vuoden keväällä koko unionin alueen talouskasvun nousevan ensi vuonna uudelle prosenttiluvulle. Ulkoiset uhat kasvulle nähtiin talousennusteessa suurempina kuin sisäiset. Toisin kävi. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä näyttää muodostuvan käänteentekeväksi kansanvallan voimannäytöksi myös Euroopan kipeästi kaipaaman kasvun osalta.

Harva britti äänesti unionin talousaluetta- ja sisämarkkinoita vastaan, mutta rusinoita ei voi poimia pullasta. Puolenmiljardin kuluttajan sisämarkkinat Euroopassa ei synny ilman laajaa kokoonpanoa, erilaisine haasteineen ja vahvuuksineen varustettuja, kansallisvaltioita. Vaikka Britannia ei kuulukaan euroalueeseen, ovat EU:n sisämarkkinat ja talousalue niin tiivis vyyhti, että nykytilanteen purkaminen ei käy kädenkäänteessä ja kerrannaisvaikutukset voivat vielä pitkälläkin aikavälillä merkitä kivistä tietä Euroopan talouskasvulle.

Tämä on sääli monesta syystä, eikä vähiten siksi, että hakeutumalla irti unionista jäsenmaa ei ainoastaan menetä 500 miljoonan ihmisen kotimarkkinoita, mutta käyttää huomattavan määrän aikaa istumalla neuvottelupöydissä kauppakumppaneidensa kanssa solmien uudet sopimukset jokaisen kanssa erikseen. Eikä tässä vielä kaikki. Tavaroiden ja hyödykkeiden tulleitta liikkuminen sekä ihmisten vapaa liikkuvuus eivät enää ole itsestäänselvyyksiä. Tuntuu kuin tulevaisuutta kirjoitettaisiin uudestaan suoraan historian kirjoista.

EU:n sisämarkkinoista puhutaan paljon, eikä turhaan. Ainoastaan 15 prosenttia kuluttajista Euroopassa tekee verkko-ostoksia toisesta EU-maasta ja vain 7 prosenttia pk-yrityksistä myy tuotteitaan kotimaansa ulkopuolelle. Jokainen varmasti ymmärtää, että on järkevää rakentaa unionille yhteiset digitaaliset sisämarkkinat, ilman 28 erilaista arvonlisäverojärjestelmää, jotta yritykset pääsevät helposti laajemmille markkinoille ja me kuluttajina hyödymme terveestä markkinataloudesta.

Toinen hyvä esimerkki on unionin energiasektori. Yli puolet unionin kuluttamasta energiasta tulee EU:n rajojen ulkopuolelta. Maksamme tuodusta energiasta vuosittain noin 400 miljardia euroa. Eikä kyse ole pelkästään kustannuksista, sillä olemme harvinaisen riippuvaisia esimerkiksi kaasun tuonnista Venäjältä ja näin kärsimme nahoissamme kaikki tähän mahdollisesti liittyvät häiriöt. Eurooppalainen energiainfrastruktuuri alkaa myös olla parhaat päivänsä nähnyttä ja heikosti eri maiden kesken linkittynyttä. Jokaisen maan puuhaillessa oman energiaverkkonsa kanssa ylimääräisiä kustannuksia syntyy. Jos energiamarkkinat olisivat yhteiset koko unionin alueella, meillä kuluttajilla olisi enemmän valinnanvaraa ja huokeammat tukkuhinnat, jotka ovat tällä hetkellä 30 prosenttia korkeammat kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Kaasun hinta on peräti 100 prosenttia korkeampi kuin Atlantin takana.

Halpa öljy, matalat korot ja rahoituksen saatavuus ovat tukeneet talouskasvua Euroopassa, vaikka maailmantalouden epävarmuus, heikko globaali kauppa ja Kiinan talouskasvun hidastuminen ovat asettaneet kapuloita rattaisiin. Siitä huolimatta, että Euroopassa vallitsee tällä hetkellä selvä hämmennyksen tila, on tunnelma varsinkin nuorten sukupolvien keskuudessa selvästi virittäytymässä yhä enemmän yhtenäisen Euroopan kannatuskuoron riveihin.

Vaihtovuotensa toisessa Euroopan maassa viettänyt – miljoonan Erasmus-vauvan – sukupolvi, haluaa tulevaisuudessakin valita työmahdollisuutensa yhden maan sijaan 28 jäsenmaasta sekä tarjota lapsilleen kansainvälisen ja avoimen kasvuympäristön. Meille EU on koti ja todellisuus, ei ulkoinen uhka ja erillisyys.

Kehottaisin kuuntelemaan tarkasti unioniin kasvaneiden ja siihen syntyneiden – nyt jo kolmannella vuosikymmenellä elävien – lasten ja nuorten ääntä. Tämä on se joukko, jolle unioni huomisen hyvinvointia tämän päivän ratkaisuilla rakentaa.

Teoria on hyvä renki, mutta huono isäntä

Tänä päivänä on selvästi trendikästä pohtia arvo- ja talouspoliittisia linjanvetoja. Mihin koulukuntaan kuulut, ääreen vai laitaan ja välimalleista viis. Oma arvopoliittinen näkemykseni on selkeästi liberaali. Mielestäni ihminen saa elää elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo, kunhan ei vahingoita muita. Talouspoliittisen linjani kanssa olen joutunut pohtimaan enemmän.

Opiskeluaikaan kahlasin läpi kansantalouden teorioita koettaen sijoittaa itseäni ja omaa poliittista näkemystäni tarkasti niiden kartalla. Määrittelen itseäni markkinaliberaaliksi, mutta samalla realistiksi, keskustaoikeistolaiseksi moderaatiksi. Ymmärrän vapaiden markkinoiden tuomat edut, mutta niiden täydellinen toteuttaminen on käytännössä samanlainen illuusio kuin Marxin esittelemä sosialismi, tai puhdas kommunismi.

Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniainen toteaa artikkelissaan taloustieteilijöistä, että useimmat heistä ovat liberaaleja individualisteja, jotka painottavat ihmisten omia valintoja. Allekirjoitan tämän myös omalla kohdallani, mutta näen yhteiskunnan enemmän kokonaisuuksien kautta, jota hallitsee epätäydellinen ihmisluonne. Vallitseva poliittinen ja talouden tilanne, valtion rakenne ja kansalaisyhteiskunnan järjestäytyminen ovat yhtä lailla järjen kuin tunteiden valossa tehtyjen päätösten epätäydellisiä ilmentymiä.

Perinteinen keynesiläisyys on suosiossa yhä harvemmissa piireissä ja soveltavan taloustieteen tutkimukset hallitsevat kenttää, mutta poliittisessa keskustelussa tällä ei sen sijaan ole tilaa. Media rakastaa vastakkainasettelua ja poliitikkojen sijoittamista vasemmalle tai oikealle, liberaaliin tai konservatiiviin kenttään. Ääripäät myyvät lehtiä ja maltillinen enemmistö vaikenee.

Kokonaisuudessa rahapolitiikka on vain pisara meressä. On hyvä, että keskusjohtoisesti kabineteissa päätetyt devalvaatiot ja revalvaatiot ovat historiaa. Uskon, että talous toimii sitä paremmin, mitä vähemmän julkinen valta puuttuu markkinoihin. Ymmärrän kuitenkin, että osittain puuttuminen on väistämätöntä niin kauan kun halutaan säilyttää kansalaisille pieni kustanteiset julkiset palvelut, kuten koulut ja terveydenhoito sekä kantaa huolta niistä ketkä eivät siihen kykene.

Mahdollisuuksien tasa-arvon tarjoaminen kaikille kuuluu omaan maailmankuvaani yhtä lähtemättömästi kuin usko siihen, että työn tarjoaminen ja sen tekeminen ovat parasta sosiaaliturvaa. Tästä syystä olen myös valmis hyväksymään sen, että täysin vapaat markkinat ilman minkäänlaista yhteiskunnallista ohjausta eivät ole realistinen mahdollisuus. Näin ollen teoriat niiden käyttäytymisestä ja puhtaasti teorioihin perustuva poliittinen päätöksenteko eivät toimi oikeassa elämässä.

Saamaa realismia tulee mielestäni harjoittaa suhteessa politiikan tekemiseen. Asiat eivät etene kuten poliittiset talousteoriat, koska ihmisten käytös harvoin, jos koskaan, mukailee kaavojen ja numeroiden linjoja. Etenkin jos mukana on enemmän poliittista ideologiaa kuin pragmaattisuutta.

Poliittiset päätökset ovat tuskin koskaan sellaisia, että niitä voidaan tehdä kaikkia miellyttäen. Ihmiset ovat myös kiinnostuneempia siitä, miten jokin päätös vaikuttaa heidän arkipäiväänsä, vaikka leikkaus lomapäivien määrään olisi heille pitkällä aikavälillä hyödyllisempää työpaikan säilymisen varmistamiseksi. Poliittisista päättäjistä tämä tulokulma on helposti turhauttava ja sotii isompaa kuvaa katsottaessa kaikkea järkeä vastaan. Kuitenkin tosiasia on, että demokraattisessa yhteiskunnassa poliittisille päätöksille tarvitaan enemmistön, kansalaisten, tuki. Tästä syystä paras talousteoreetikko ei välttämättä ole paras poliitikko, eikä poliitikko paras talousteoreetikko.

 

Kansantalouden Jalakset, kuinka arvokkaita ovat Suomelle yli puoli miljoonaa työpaikkaa?

Työn uudet muodot puhuttavat paljon ja olen itsekin niistä kirjoittanut. On seksikkäämpää päivittää Instagramiin kuva MacBookista ja höyryävästä lattekupista katukahvilassa kuin hitsipillistä ja kuulosuojaimista tehtaassa tai telakalla. Suuri osa suomalaisista kuitenkin ansaitsee palkkansa suorittavasta työstä. Varma ja säännöllinen toimeentulo on työsuhde-eduista toivotuin. Mitä näille työpaikoille kuuluu vuoden 2016 Suomessa? Valitettava totuus on, että ei kovin hyvää.

Valmistavan teollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on romahtanut vuosien 2007 ja 2013 välisenä aikana. Osuus BKT:stä tippui 23 prosentista peräti 15 prosenttiin. Maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa väistämättä, mutta todelliset syyt löytyvät syvemmältä yhteiskunnan rakenteista ja asenteista. Suomen pääomakanta pienenee eikä joustamaton ja lakkoherkkä työmarkkinajärjestelmä houkuttele investoimaan suomalaiseen teollisuuteen.

Markkinoiden muuttuessa myös teollisuuden liiketoimintamallit muuttuvat. Suomi elää viennistä ja ilman kilpailukykyisiä tuotteita rannalle on turha jäädä huutamaan hiipuvien markkinoiden perään. Elinkeinoelämän keskusliiton raportin mukaan suomalaiseen valmistukseen kytkeytyy suoraan tai välillisesti 600 000 työpaikkaa. Kasvun tarve Suomen kansantalouden terveen pohjan varmistamiseksi olisi 200 000 uutta työpaikkaa yksityissektorille vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että uudistuminen tapahtuu juuri nyt, sillä samaan aikaan Deloitten tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suuryrityksistä suunnittelee siirtävänsä tuotantoaan pois Suomesta seuraavan viiden vuoden aikana. Tässä rytäkässä katoaa todennäköisesti myös iso osa ainutlaatuista hankinta- ja tuotekehitysosaamista, jonka takaisin houkutteleminen on kova urakka.

Perinteiset teollisuuden alat ovat muuttaneet muotoaan teknologian kehittymisen myötä. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluissa kuulee usein väitettävän, tämän ei tarvitse vähentää perinteisten työpaikkojen määrää. Päinvastoin. Oikein hyödynnettynä uusi teknologia kasvattaa tuottavuutta luoden kasvua ja näin uusia työpaikkoja. Metsäteollisuudessa pakkausmateriaalien ja sellun kysyntä maailmalla kasvaa. Suomalainen kemianteollisuus on yhtenä ainoana teollisuudenalana jatkanut kasvuaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Biomassa on maailmanlaajuisesti haluttua tavaraa, mikä luo mahdollisuuksia metsä- ja kemianteollisuuden lisäksi myös elintarvike- ja lääketeollisuudelle.

Suomen raaka-ainerikkaus, korkea osaaminen ja toimiva yhteiskunta ovat ehdottomia valttikortteja, joista on pidettävä kiinni. Myöskään jalostamisen taidottomuudesta meitä ei saa kiinni, brändäämisestä ja markkinoinnista kyllä, mutta se on kokonaan erillinen tarina.

Mitä suomalainen teollisuus sitten tarvitsee onnistuakseen? Osaavaa työvoimaa, toimivaa infraa, korkeatasoista teknologiaa ja tutkimustietoa sekä kilpailukykyisesti hinnoiteltua energiaa ja rahoitusta. Näiden lisäksi suomalainen teollisuus tarvitsee kannustavan ja ennustettavasti toimivan julkisen sektorin, joka pitää tuotantopanosten verotuksen ja sivukustannukset matalalla.

Suomen valtiontalous on saatettava kestävälle polulle alentamalla julkisia menoja ja uudistamalla rohkeasti rakenteita. Maamme poliittiselta johdolta ja etenkin työmarkkinajärjestöiltä vaaditaan nyt selkärankaa ja päätöksentekokykyä, joilla sitoudutaan alentamaan teollisuuden ja siihen liittyvien toimialojen kustannuksia.

Nyt jos koskaan tulisi säästää seinistä ja tuottamattomista työpaikoista ja suunnata kaikki vapautuva pääoma tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä teollisuuden uudistamiseen. Uudet liiketoimintamallit ja koulutus ovat avainasemassa. Koulujen, yliopistojen ja yritysten väliseen yhteistyöhön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Testilaboratoriot, tutkimusalustat ja ajatus- sekä yrityshautomot ovat tärkeitä toimintakenttiä. Sijoittamalla mainittuihin toimenpiteisiin voimme varmistaa teollisen tuotannon jatkumisen ja kehittämisen. Koulunpenkiltä työelämään siirtymisestä tulee tehdä mahdollisimman helppoa ja oppisopimuskoulutuksen arvoa ja toimivuutta on edistettävä.

Kaikki meistä eivät myöskään halua työskennellä pilvessä tai avokonttoreissa, kovat kaulassa ja hipsterlasit silmillä. Hyvä näin. Työn arvostus mitataan onneksi edelleen muilla keinoin kun painamalla peukaloa ylöspäin. Nyt tarvitaankin päätöksiä varmistamaan, että Suomen viennin ja kansantalouden perusta seisoo jatkossakin tukevilla Jalaksilla.

 

Jakamistalouden uusi aluevaltaus: työtä pilvessä aamusta iltaan

Oman aikansa edelläkävijä Adam Smith totesi jo 1700-luvulla, että työnjako ja vapaus mahdollistavat ihmisten erilaisten lahjojen hyödyntämisen. Smithin ajattelu on edelleen ajankohtaista. The Financial Times kirjoitti lokakuussa kolumnissaan jakamistalouden uudesta aluevaltauksesta, jossa työnantajat vievät työtehtäviä ja projekteja pilvipalveluihin, erilaisiin “platformeihin”. Platformeista tai alustoista työntekijät ympäri maailmaa voivat poimia heidän taidoilleen sopivia työtehtäviä ja projekteja. Ainoat vaaditut elementit ovat tietokone ja toimiva verkkoyhteys valmiin työn palauttamista varten. Työntekijät voivat kerryttää itselleen laatuarvioita tehdyistä töistä ja tätä kautta määritellä omaa palkkiotaan. Työtä voi järjestelyn avulla tehdä Ibizan rannalla tai New Yorkin katukahvilassa, aamukahvin tai iltateen voimalla.

Aloitin oman työurani viisitoistakesäisenä rakennustyömaalta, josta jatkoin ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani McDonald’sille, päätyen pitkään työsuhteeseen Stockmanille. Kyseiselle työnantajalle tein töitä iltaisin ja viikonloppuisin koko opintojeni ajan. Kellokortti tuli vuosien varrella tutuksi. Tietyissä työtehtävissä työajan leimaaminen on välttämätöntä, mutta suuri osa työstä on muuttunut ja muuttuu edelleen rajusti jakamistalouden murtaessa lopullisesti perinteisiä työsuhteita taukohuoneineen ja tupakkakoppeineen. Pikkujoulut ja tyky-päivät rakentavat yhteisöllisyyttä, mutta meitä on ekstro- ja introvertteja yksilöitä ja tasapäistävä malli sopii heikosti etenkin luovan työn kategoriaan.

UP-Work -palvelun tekemän selvityksen mukaan tällä hetkellä maksetaan eniten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista lakineuvontapalveluista, ääninäyttelystä, verkkoturvallisuuspalveluista ja korean käännöstöistä. Toisin sanoen lakia, kieliä tai taloutta lukeneille valkokaulustyöntekijöille pilvessä tehtäviä töitä on tarjolla eniten. Trendit kuitenkin muuttuvat nopeasti, kun osaamista haetaan ja työtehtäviä tarjotaan avoimesti globaaleilla markkinoilla.

Moni kysyy tässä kohtaa entä verotus sekä eläke- ja sosiaaliturvamaksut. Kaksi jälkimmäistä ovat työntekijän omalla vastuulla. Verokysymys on haastavampi. Sama kysymys koskee laajemmin jakamistaloutta. Yritys maksaa verot maahan jossa toimii tai nostaa tulostaan, mutta työntekijän esim. Uber-kuskin kohdalla tilanne ei ole yhtä selvä. Tähän kysymykseen on globaalien työmarkkinoiden pystyttävä vastaamaan ennemmin kuin myöhemmin. Toimivin vaihtoehto varmasti on, että työntekijä maksaa palkkatuloveron mukaisesti veronsa maahan, jossa on vakituisesti kirjoilla, aivan kuten vakituisessa työsuhteessa olevat tai pätkätöitä tekevät tälläkin hetkellä.

Valtion tehtävä ei ole holhota vaan luoda turvalliset perusrakenteet ajatteleville yksilöille. Sama tehtävä ylätasolla on Euroopan unionilla. Ajatteleva yksilö osaa itse valita eläkeyhtiönsä ja säästää sosiaaliturvansa. Samoin valita työaikansa ja paikkansa.

Talous, työ ja yhteiskunta muuttuvat väistämättä. Sen sijaan, että taistelisimme ja jarruttaisimme muutosta vastaan, tulee meidän rakentaa uusia, kansainvälisesti toimivia talouden säädöksiä ja malleja, jotka tukevat tulevaisuuden työtä ja kasvua. Jakamistalous ja työnteon uudet muodot tuovat meille uudenlaista vapautta sekä tarjoavat alustan toimia yhä laajemmin globaaleilla markkinoilla – kellokortitta pilvessä aamusta iltaan.

Höyry, sähkö, digitalisaatio, kiertotalous

Rakenneuudistukset, menoleikkaukset, yksikkökustannusten pienentäminen; kasvua, kilpailukykyä, innovaatioita ja pk-yrittäjyyden alleviivaamista. Erilaisia eväitä, ohjeita ja asiantuntijoita riittää siitä, miten Suomen talous saadaan takaisin kasvu-uralle. On kiistaton tosiasia, että rakenteellisia uudistuksia sekä elvyttäviä toimia valtion tasolla tulee tehdä. Kotipesän on oltava kunnossa, kasvupohjan terve ja kannustava sekä julkisen sääntelyn ennustettavaa. Säästöillä korjataan budjetin alijäämää, mutta kasvulukuihin vaikuttavuus on päinvastainen. Yhä olennaisempaa on, että samaan aikaan suunnataan paukkuja talouden kasvaville aloille.

Oli sana ”megatrendi” itsessään kuinka ärsyttävä tahansa piilee sen, kuten kaikkien kliseiden, takana jonkinlainen totuus, tai ainakin mahdollisuus. Parhaiten onnistutaan, kun ymmärretään talouden uusien trendien olevan jo osa meidän jokaisen arkipäivää niin yksilötasolla, yrityksissä kuin tuotannossa ja käännetään se taloudelliseksi lisäarvoksi. Kasvu syntyy kysynnän ja tarjonnan tasapainosta ja Suomi elää viennistä. Kysymys kuuluukin, mitä maailmalla meiltä sitten kysytään?

Maailmantaloudessa on tällä hetkellä kolme selvää megatrendiä: uudet energiamuodot, ilmastonmuutokseen reagoiminen ja digitalisaatio. Näitä katsoessa, voisi ajatella, että Suomella on kaikki edellytykset nousta talouden edelläkävijäksi, mikäli se pystyy rakentamaan nopealla syklillä pohjan kestävälle talouskasvulle, tehden samalla nopean aikavälin siirtoja kasvavilla markkina-aloilla.

Uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen sekä ilmastonmuutoksen ja ekotalouden osalta nostan esiin yhden näihin kaikkiin keskeisesti liittyvän aiheen: kiertotalouden, kaikissa eri muodoissaan. Kiertotalous tuntuu olevan vielä terminä yllättävän tuntematon, vaikka käytännössä kohtaamme sitä arjessamme lähes kaikilla kulutus- ja tuotantosektoreilla.

Suomalaiset ovat jo kohtalaisen tottuneita kierrättäjiä ja isot teollisuuden alat, kuten paperi- ja konepajateollisuus sekä energiatehokkaita ratkaisuja tuottava rakennusteollisuus, ovat käytännössä kiertotalouden edelläkävijöitä, osin jopa tiedostamattaan. Kiertotalouden avulla pyritään saamaan maksimaalinen hyöty, eli lisäarvo, irti materiaaleista niiden kokonaiselinkaaren aikana. Toisin sanoen kiertotalouden perusperiaatteen voidaan katsoa olevan enemmän kuin luontaista meille, Niksi-Pirkan parissa kasvaneille suomalaisille.

Kiertotalouden johtaviin tutkimussäätiöihin kuuluvan Ellen MacArthur Foundationin arvion mukaan kiertotalousmarkkinoiden arvo on jopa 700 miljardia euroa. Suomessa, Sitran tekemän selvityksen mukaan, resurssien kierron tehostaminen voisi tarjota maamme kansantaloudelle jopa 1,5 – 2,5 miljardin euron vuotuisen kasvupotentiaalin seuraavan viidentoista vuoden aikana. Julkinen sektori pystyy rakentamaan kannusteita kiertotaloudelle verotuksen, lainsäädännön sekä erilaisten panttijärjestelmien kautta. Uusien liikeideoiden on kuitenkin synnyttävä yksilö ja yrityslähtöisesti.

Digitalisaation mahdollisuudet tiivistäisin kahteen keskeiseen ajatukseen. Miten digitalisaatio voi helpottaa meidän jokaisen arkielämää ja tuottaa meille tuttuja palveluita uudessa muodossa? Sekä, miten löydämme täysin uusia aloja ja toimintoja, joilla digitaalisuus tuo meille, yrityksillemme ja teollisuudellemme lisäarvoa ja uusia mahdollisuuksia? Esimerkkeinä ensimmäisestä, arkielämää helpottavista palveluista, ovat jo kauppakassin tilaaminen kotiovelle tai lääkärin videovastaanotto omassa olohuoneessa. Toinen on haastavampi ja sen ratkaisijat tulevat olemaan muutoksen voittajia. Huolestuttavaa kyllä, tämän vuoden helmikuussa Harvard Business Review:ssa julkaistussa, Tuftin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa vertailtiin maailmanlaajuisesti eri maiden digitalisaatiokehitystä, evoluutioindeksi osoitti Suomen olevan kolmanneksi nopeimmin jäämässä jälkeen tässä megatrendissä.

Ketkä sitten pärjäävät tässä evoluutiokehityksessä? Uudet, kehittyvät ja kasvavat markkinat, jotka ovat valmiita riskinottoon. Sekä maat, kuten Yhdysvallat, joissa yrittäminen ja siihen liittyvä riskinotto ovat osa kansallista kulttuuria ja ajattelumaailmaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa uuden aloittamisen, riskinoton ja epäonnistumisen pelko ajavat monesti ohi. Uskallankin väittää, että kokonaisvaltainen, meistä jokaisesta itsestä lähtevä ajatusmaailmamme uudistaminen on avaintekijä todellisen talouskasvun saavuttamiseksi. Evoluution seuraava vaihe on käsillä nyt ja meidän on aika olla eturivin hyötyjiä.

Moni meistä on aloittanut syksyn työarjen vietettyään kesälomaa Airbnb:n välittämässä asunnossa, ajettuaan välimatkoja kesälomakohteissa ja kotimaassa Uberilla, tai löydettyään kesäheilan Tinderistä. E-reseptit, verkossa toimiva Kansalaisneuvonta ja Kelan sähköiset asiointipalvelut ovat erinomaisia esimerkkejä julkisten palveluiden digitalisoitumisesta. Kierrättäminen, kirpputorit ja valveutuneelle kuluttajalle tutut energiasäästöratkaisut sekä energiatehokkaat talot ovat meille pohjoismaalaisille arkipäivää, miksei myös yrityksille ja teollisuudellemme. Elämme maailmassa, jossa meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillamme ja sitäkin enemmän omalla asenteellamme. Jatkankin siis sinnikkäästi Snapchatin opettelua YouTubesta katsomani ohjevideon perusteella ja jään odottamaan päivää, että keltaisiin muovipusseihin sullomani pahvit häviävät belgialaiselta kotikadultani.